SURFFITUKAT DUBROVNIKISSA OSA 1

Kylläpä olikin mukavaa herätä omasta sängystä! On totuttu siihen, että aamu alkaa jollakin autojen välisellä tööttäyssodalla, niin oli mukavaa herätä vaihteeksi ihan vain auringonpaisteeseen. Ja täydellistä onnea oli KEITETTY kahvi, jonka sai juoda muumimukista <3.

Dubrovnikiin siis saavuttiin torstain ja perjantain välisenä yönä. Koko perjantain satoi kaatamalla ja ukkosti. Kadut tulvivat. Taksinkuljettaja kertoi meitä lentokentälle viedessään, että perjantaina tie Dubrovnikin lentokentällekin oli poikki, koska tiet olivat täysin veden peitossa. Ei viitsitty pahemmin uiskennella kaduilla, joten matkat perjantaina suuntasivatkin vain kauppaan ja illalla sateen loputtua ravintolaan. Me tietysti onnistuttiin lähtemään kauppaan pahimman sateen aikana. Voin kertoa, että Innsbruckista ostamani sadetakki on muuten tosi kiva, muttei pidä sadetta. Kengätkin piru vie hajosivat. Oltiin googleteltu lähin kauppa, ja jo sinne päästyämme oltiin ihan litimärkiä. Kuinkas ollakkaan, kauppa oli kiinni sen tulvimisen takia... Toista kauppaa etsittiinkin tovi, ja sellainen lopulta löytyikin.

Lauantai-aamukin näytti aika pahalta. Liikkeelle uskallettiin lähteä vasta reilusti puolen päivän jälkeen. Sää vaikutti kuitenkin siltä, että ukkonen saattaisi tulla, joten jätettiin uimakamat suosiolla majataloon. Päätettiin kuitenkin lähteä etsimään rantaa, jolle voisi seuraavana päivänä mennä snorklailemaan.

Löydettiin kiva kallio, jossa istuskeltiin tovi. Uimiseen se ei kuitenkaan sopinut, joten lähdettiin kartan mukaan kävelemään "rantaviivaa" pitkin. Pian huomattiin kuitenkin, että se vei meidät jonkun lähiön läpi meren äärelle kyllä, mutta taas kerran johonkin vuorelle.

Me tarkistettiin paikka toisesta kartasta, ja huomattiin, että kyseessä oleva "vuori" on Mala Petka. Sinne oli tarkoitus jossain vaiheessa kuitenkin kivuta, joten ylös lähdettiin kun se nyt sattumalta oli siinä edessä. No, tuo ei kyllä mitään kipuamista ollut, ei se kovin korkealla ollut. Mutta sitäkin hienommat näkymät.

Ylhäällä oli vain pieni kirkko, muutama koira ja eräs ihana paappa sekä me. Matkalta löytyi kuvassakin näkyviä bunkkereita vaikka kuinka monta. Niihin pääsi sisälle, ja joissakin oli monta huonetta. Onko jollakin tietoa mitä ihmettä ne voivat olla?

Tuolla me istuttiin kallionreunalla kun aurinko rupesi laskemaan mailleen. Oli aikas täydellistä.

Mala Petkan jälkeen lähdettiin vielä kävelemään vanhaan kaupunkiin päin. Tarkoituksena oli mennä sinne syömään, mutta lauantai-iltana porukkaa oli liikkeellä ihan liikaa meidän makuun, ja vanhaa kaupunkia ympäröivien muurien sisälle ei edes menty. Matkalla nähtiin ihana rakkauslukkoseinämä. Rakastan kaikkea tällasta hömppää, ja sattuikin maailman paras säkä sillä me nähtiin kun joku pari sellaisen kiinnitti! Olin niin silmät sydämillä, että tarjouduin ottamaan heistä kuvan, kun he heittivät avaimen mereen. Kuvasta tuli mun mielestä ihan kamala (toinen naisista sanoi, että kameran säädöt on kohdallaan, mutta tulikin pirun salama),  mutta he vaikuttivat tosi kiitollisilta ja onnellisilta kun saivat tilanteesta kuvan. Joo, turha varmaan edes kertoa, mutta perus itku pääsi sen jälkeen. Että voikin tulla onnelliseksi muiden onnea todistaessaan!

Nälkä yllätti jälleen kerran, ja ruokapaikkaa etsittiin ihan vääristä paikoista. Valehtelematta käveltiin kadulla, jolla ei tullut yhtään ravintolaa vastaan. Niinpä päädyttiin grillisafkaan. Ah mitä lauantai-illan huumaa. Huomatkaa toki takana kuivuvat pyykit, jotka pestiin Zadarissa, sullottiin märkinä vakuumipussiin ja kuivateltiin kaksi päivää Dubrovnikissa. Jestas mikä haju.

Sunnuntaina aamu valkeni aurinkoisena, ja me lähdettiinkin snorklailemaan hotelli Bellevuen rannalle (joka olikin ainoa kunnon ranta, jolla käytiin koko reissun aikana). Snorklailu on kyllä ihan parhautta! Harmi vaan, että meidän välineet oli aika heikot... Mulla oli maski, joka on ostettu ehkä kun olin kahdeksan, ja se ei ollut enää ihan sopiva. Aten maski taas hajoili tasaiseen tahtiin, mutta kyllä se onneksi suurimman osan ajasta ajoi asiansa. Käytiin snorklaten tuossa kuvassa näkyvässä luolassakin! Harmittaa, kun huomattiin vasta jälkikäteen, että siellä olisi ollut kätkö.

Koko sunnuntai meni oikeastaan täydellistä snorklailumestaa etsiessä, ja ihan mukiinmeneviä paikkoja kyllä löydettiinkin. Siinä tuli käveltyä taas vähän sinne ja tänne, ja nähtyä kivoja paikkoja.

Maanantai ja tiistai kuluivatkin sitten vanhan kaupungin liepeillä pörräillen ja snorklailua harrastaen. Näistä lisää seuraavassa postauksessa!

PS. Siis voi elämä yritin varmaan tunnin ettiä yhtä biisiä, joka soi koko ajan Kroatian musiikkiteeveessä! Kävin jopa top 100-listan läpi, mutten löytänyt etsimääni biisiä!