SATEEN PIISKOMA BLED

Heipä hei!

Eilen lähdettiin Bledistä, ja nyt ollaan onnellisesti lämpimässä Koperissa. Tultiin bussilla Ljubljanan kautta harvinaisen kuoppaisia teitä pitkin. Junalla kulkeminen Sloveniassa olisi vähän halvempaa, mutta se sisältäisi paljon odottelua, joten tällä kertaa valittiin menopeliksi bussi.

Blediin saavuttiin siis sunnuntaina, joka olikin sitten kovin epäonnisesti Bledin ainoa kaunis päivä. Aikaa kului haahuillessa ympäri kaupunkia, päämääränä löytää huoltoasema. Ekasta reissusunnuntaista ei oltu opittu mitään, sillä kauppojen aukiolo, tai siis sen puute, tuli taas täytenä yllätyksenä... No, onneksi haahuilu on ilmaista ja matkalla näkee paljon kaikenlaista.

Kun huoltoasema oli löytynyt, kipitimme Bled-järven rantaan nauttimaan ihanasta auringosta. Olin lukenut jostain, että Bled olisi hirveä turistirysä, mutta sitä ei ainakaan sunnuntaina (tai sateisina päivinä) huomannut. Oli toki yhtä sun toista turistikauppaa, mutta turisteja ei juuri nimeksikään. Sehän meille passasi, ja me parkkeerattiin järven parhaalle paikalle katselemaan sorsia, joutsenia ja järven kaloja. Kun nälkä yllätti, mentiin (pitkästä aikaa) ihan ravintolaan syömään slovenialainen grillilautanen kahdelle. Jo oli hyvää, nam.

Maanantaina me pidettiin lepopäivää sateen vuoksi. Oli kylmä, tuulista ja sateista, ja olo oli kuin olisi ollut Suomen syksyssä. Illalla sateen laannuttua päätettiin kuitenkin lähteä kiertämään järvi. Järven ympäri kulki tie, ja pituutta tuolla matkalla on yhteensä kuusi kilometriä. Oli aika tuulista, mutta eipäs tuo haitannut. Kävelylle lähdettiin hämärän kolkuttaessa ovea, ja kun järvi oli kierretty, olikin jo säkkipimeä.

Kolmas Bled-päivä meni kyllä ihan penkin alle. Kun on kymmenen astetta lämmintä, tuulee ja sataa kaatamalla, ei huvita lähteä yhtään mihinkään. Tarkoituksena oli lähteä Vintgarin rotkoon, mutta koska odotimme sateen loppumista liian kauan, emme kerinneet sinne enää. Viimeinen bussi olisi mennyt kyllä vielä, mutta se olisi tarkoittanut, että kauppaan ei olisi ehditty enää sinä päivänä (miks kahvimaito on AINA loppu!?). Hermot kiristyi puolin ja toisin, kun bussiasemalle käveltyä oli jo varpaat ja paita (sadetakista huolimatta) märkinä. No, tuskin rotkossakaan kovin kivaa olisi sillä kelillä ollut...
Illaksi sade vähän laantui, ja Atte ehdotti, että mennään viereiseen "puistoon". No, toki tuo minulle passasi ja sinne lähdettiin hame päällä ja tennarit jalassa. Noh... kyseessä ei ollutkaan mikään peruspuisto, vaan kansallispuisto Hrib Straza nad Blejskim jezerom. Ylämäki-alamäki -meininki siis jatkui, Bad Gasteinissa kun siitä ei oltu saatu tarpeeksi, ja taas kivuttiin ylös asti näköalapaikalle. Kauriskin taas mennä vipelsi, mutta oli niin nopea, ettei siitä kuvaa saanut.
Ylös päästiin ihan hyvin, mutta alastulo ja silloin jo vallitseva hämärä vaativatkin Atelta hieman kärsivällisyyttä. Tennarit ei tosiaankaan olleet mikään paras valinta mutaiselle ja putoavista lehdistä liukkaaksi tulleelle metsäpolulle, ja kerran tuli pyllähdettyäkin... Yhtä seikkailua rikkaampana päästiin kuitenkin alas asti, kiitos tuon vahvemman ja kärsivällisemmän puoliskon.

Bledistä jäi käteen harmittavan vähän. Vaikka meitä ei olekaan tehty sokerista, kyllä se sade vaan vaikuttaa merkittävästi reissusuunnitelmiin ja fiiliksiin. Muutama paikallinen harmitteli myös meidän kohdalle sattunutta säätä, ja kertoi että sää on ollut tällainen lähes koko kesän. Eri säällä Bled olisi varmasti ollut täydellinen paikka.

Bledin plussat ja miinukset:

+Järvi oli kaunis (Atte mainitsee erityisesti sorsat ja joutsenet)
+Kivat maisemat
+Turisteja ei ollut niin paljon kuin oltiin odotettu
+Ruoka oli hyvää
+Mukavia ihmisiä

-SADE
-Edes yksi ruokakauppa auki sunnuntaisiin, kiitos!

Ps. Koperissakin sataa, mutta täällä on sentäs yli 20 astetta lämmintä, että ei haittaa!