perjantai 12. syyskuuta 2014

PIKKUKYLÄ KROATIAN RANNIKOLLA - ICICI

Tervehdys Dubrovnikista!
Tänne saavuttiin myöhään eilen illalla kymmenen tunnin bussimatkan jälkeen. Bussi oli kaksi tuntia myöhässä, ja kieltämättä jossain vaiheessa meinasi usko loppua. Tiet olivat märkiä ja katuvalot ovat ilmeisesti täällä turhia. Matkalla nähtiin kuitenkin monet hienot ukkoset, käytiin Bosnia-Hertsegovinassa ostamassa verovapaata kaljaa ja naureskeltiin mukavien kanssamatkustajien kanssa. Yhdentoista aikaan illalla käveltiin vielä bussiasemalta hotelliin ukkosen ja sateen säestämänä. No, nyt on reissun bussimatkat tehty ja saadaan vain ottaa rennosti!

Mutta nyt tarinaan Icicistä. Paikan päälle saavuttiin siis taksikyydillä Koperista lauantaina. Icici on noin 800 asukkaan kylä Istrian niemimaalla, Kroatian rannikolla. Icicin satama on yksi Kroatian suurimmista ja se sijaitsee kylän keskustassa, uimarannan vieressä. Oletimme ainakin majatalon emännän puheiden (ja hänen antamansa kartan) perusteella, että Icicin keskusta on juurikin tuo ranta. Toisaalta Zadarin majatalomme isäntä Ivan kertoi opiskelleensa Icicin keskustassa sijaitsevassa yliopistossa, mutta sitä emme ainakaan tietääksemme nähneet? No, Icici kuitenkin on pieni kylä, eikä siellä mitään ostoskeskuksia tai muita näkynyt.

Majapaikkamme oli kerrassaan ihana! Emäntä oli mukava ja auttavainen, ja tunsimme olomme enemmän kuin tervetulleeksi. Majataloa piti ilmeisesti perhe kolmessa sukupolvessa, ja he myös asuivat siellä. Meidän vessan oven raameissa oli pituusmitat nimineen ja päivämäärineen, joten luultavasti se ei ole aina ollut majatalo. Pihassa oli jos minkälaista kukkaa ja hedelmäpuuta, ja kiivipuusta oli tehty i-has-tut-tava katos pihalle. Aikaisemmin hehkuttamani limepuu paljastuikin maistamisen yhteydessä mandariinipuuksi...





Lauantaina me käytiin vain keskustassa kaupassa ja ravintolassa syömässä (luettiin TripAdvisorista ravintolasta, jossa tarjoilijana on poika ja keittiössä äiti. Poika oli joku 60-vuotias, joten ruoka oli mummon tekemää - ja mummon tekemä ruokahan on aina täydellistä!).
Sunnuntaina lähdettiin kävelemään rantaviivaa pitkin kohti etelää, ja päädyttiin Lovraniin. Googlailun tuloksena löysin tälle rantatielle nimen Lungomare. Itävalta-Unkarin keisari Franz Joseph I määräsi rantatien rakennettavaksi vuonna 1885, ja tie kulkee rannan vieressä koko 12 kilometrin matkan Voloskosta Lovraniin. Majatalon emäntä kertoi että tien varrella on monia pieniä rantoja, ja niitä me sitten lähdettiin uikkarit ja pyyhkeet mukana katsastamaan.




Ja niitähän löytyi, vaikka en niitä rannoiksi kutsuisikaan. Aitaan oli tehty koloja, joista meni rappuset uimapaikalle. Osa uimapaikoista oli tehty ihan vain kallioille, ja osaan oli tehty betonialusta auringonottopaikaksi. Me löydettiin kiva pieni paikka, jossa saatiin ihan yksin uiskennella. Ei kestänyt kuin syyskuuhun, että sain talviturkin heitettyä...




















Enpä olis maanantaiaamuna herätessäni arvannut mikä supermaanantai tuosta tulisikaan. Maanantaina lähdettiin kävelemään Lungomarea pitkin pohjoiseen. Rantoja oli tällä matkalla huomattavasti vähemmän, mutta päästiin kuitenkin uimaan. Tie pohjoiseen vei meidät Opatijan kaupunkiin, joka oli ehdottomasti koko reissun pahin turistirysä. Alun perin me haettiinkin majapaikkaa juuri Opatijasta, mutta onneksi löydettiin sitä kautta ihana Icici. Opatija ei ollut oikein mitään muuta kuin ranta sadalla turistikaupalla. Reissu kannatti silti ehdottomasti tehdä...








KOSKA ME NÄHTIIN DELFIINEJÄ!!!! Ihan oikeita villidelfiinejä ihan vapaina meressä! Siinä me istuttiin rantapenkillä katsellen merta, kun tartuin kynsillä Aten käteen: "ATTE KATO DELFIINI!" A: "Eikai delfiini nyt noin iso oo?" (herra katsoi moottorivenettä) K: "KATO NYT PIRU VIE!" A: "Ai sä tarkotit tota, joo voihan se olla tai sit se on joku tonnikala". (Tämän jälkeen käytiin keskustelu siitä, että kuinka tyhmänä Atte mua oikeen pitää, kun luulee että mä luulen moottorivenettä delfiiniksi.) Siinä tovi tuumailtiin ja todettiin että kyllä ne delfiinejä on. Ensin luultiin, että se oli joku kaksieväinen mutanttiyksilö, mutta kyllä niitä olikin kaksi, liikkuivat vaan niin synkronoidusti. Kuvat ei ole parhaimmasta päästä, mutta kokemus oli mitä mahtavin! Tämä tyttö oli kyllä niin överihymyä (tuli toki muutama onnenkyynelkin) sen jälkeen että morjensta. OLI PARASTA IKINÄ!



Delfiinieuforiassa kaikki näytti vieläkin kauniimmalta, ja Opatijan ihmispaljouskaan ei haitannut. Opatijassa syötiin vielä reissun ekat (!?) jätskit ja sitten suuntasimme taas kohti ihanaa Iciciä.















Icicin plussat ja miinukset:

+DELFIINIT
+Lungomare ja maisemat sen varrella
+Hyvä ruoka
+Ei turisteja
+Majapaikka ja erityisesti sen ihana emäntä

-Hotellin sijainti TAAS kerran mäen päällä, 700 metriä portaita ei naurata (toki tämä on omaa piheyttä/tyhmyyttä, eikä Icicin vika)
-Miksi Kroatiassa ei voi olla euro?
-Paikallisbussi oli elämys, mutta ei parhaimmasta päästä

8 kommenttia:

  1. Ihania pieniä rantateitä, mä haluan tuonne heti, tai ainakin joskus!
    Ja vielä delfiinit kaupan päälle!
    Kroatiaan lienee tulossa eurot jossain vaiheessa, siiten on vain pelkona hintojen nousu.

    Hauskoja päiviä Dubrovnikissa!

    Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli kyl ihanaa! Melkein jopa parempaa ku täällä (ja täälläkin on superia)!
      Kiitos mami, nautitaan vielä vikat päivät täysillä!

      Poista
  2. Kaunista näyttää olevan. Ilmoitelkaahan nyt itsestänne viimeistään siinä vaiheessa kun olette turvallisesti kotona viettämässä Aten syntymäpäivää...
    Raija ja Pera

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmoitellaan heti kun on päästy kotia! :) Atella ei ainakaan jossain vaiheessa puhelin toiminut, mut laitellaan viestiä kun ollaan Suomen maan kamaralla.

      Poista
  3. Tämän jälkeen käytiin keskustelu siitä, että kuinka tyhmänä Atte mua oikeen pitää, kun luulee että mä luulen moottorivenettä delfiiniksi.

    Olisin ehkä halunnut olla todistamassa tämän keskustelun.

    Sitten toisaalta, ehkä en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä saattoi tulla kieltämättä muutama mulkoileva katse, mutta sitten ilmestyi taas delfiinit ja aihe jotenkin jäi...

      Poista
  4. Niin, ja sitten vielä ihan kiusallani: Ičići.

    VastaaPoista