PÄIVÄ ZADARISSA

Huhhui, nää päivät menee näin loppua kohden niin nopiaa, ettei millään meinaa ehtiä edes kirjoittamaan. Mutta Dubrovnikissa siis ollaan edelleen onnellisesti. Päiviin on kuulunut haahuilua, snorklailua ja syömistä. Siitä sitten lisää myöhemmin...

Zadarissa vietettiin aikaa vain kaksi yötä, viime viikon tiistaista torstaihin. Tiistaina oltiin ihan kuolleita reissupäivän jäljiltä ja torstaina lähdettiin heti aamusta bussiasemalle, joten aikaa Zadarissa meillä oli vain yksi päivä. Ikävä kyllä tuokin päivä sisälsi monta tuntia sadetta ja ukkosta... Yleensä rakastan ukkosta, mutta tuolla se kieltämättä ihan pelotti! (Me asuttiin keskustassa neljännessä kerroksessa kerrostalojen ympäröimänä, ja se jyrinä kaikui niistä taloista ihan pirun paljon. Tuntui että koko kerrostalo tärisi.)

Jotenkin me on tämän reissun aikana onnistuttu löytämään mitä parhaimmat ja halvimmat majatalot, tai ainakin parhaimmat emännät ja isännät. Zadar ei ollut siinä suhteessa poikkeus.

Google Maps ei jostain syystä Zadarissa toiminut, joten bussiaseman kartta oli meidän ainut opaste hotellille. Atte onneksi ylipäänsä muisti hotellin kadunnimen, ja sitä kautta onnistuimme suunnistamaan edes oikealle kadulle.
No, hotellin katu löydettiin lopulta (matkalla nähtiin ehta viemärirotta), mutta majataloa ei näkynyt... Hetken palloilun jälkeen joku mies tuli kysymään meiltä, olemmeko Suomesta ja onko herra Atte. Oli kuulemma katsonut alakerran kahvilasta meidän menoa, ja tullut tulokseen että me ollaan me. Ei ole ihme ettei hotellia löytynyt, sinne ei ollut mitään kylttiä, ja sen sisäänkäynti sijaitsi talon takapihalla. Onneksi isäntämme Ivan oli ollut valppaana, ja me päästiin perille.

Ivan paljastui mitä mukavimmaksi mieheksi; hän toivotti meidät tervetulleeksi kertomuksella Zadarin historiasta ja jääkaappikylmällä kaljalla. Mikä ihana mies! Ivan kertoi, että Zadarissa kaikki on vanhassa kaupungissa. Siellä on baarit, ravintolat, nähtävyydet, kaupat jne. Hän näytti kartalta minne kannattaa mennä ja minne ei.  Zadarin vanhan kaupungin historiasta Ivan kertoi, että vanha kaupunki oli ollut ennen saari, ja että sodassa osmaaneja vastaan vanhaa kaupunkia ympäröivät linnan muurit olivat pitäneet hyvin, sillä turkkilaiset olivat huonoja sotimaan vedessä ("But great with horses!"). Nyttemmin vanha kaupunki on niemimaata, ja sinne menee myös silta. Ivan ei ollut myöskään amerikkalaisten suurin ystävä, sillä toisen maailmansodan aikana amerikkalaiset olivat pommittaneet Zadaria ankarasti, tuhoten arvokkaita kulttuuriperintökohteita ja tappaen siviilejä, tuhotakseen Zadarissa piileskelleet saksalaiset. Ivan oli hyvin ylpeä kotikaupungistaan, sillä vastoin monien uskomuksia, se on jopa vanhempi kuin Dubrovnik. (Näitä tietoja en ole tarkistanut, luotan asiassa Ivaniin...)

Kun Zadarin ukkosesta oli selvitty, päästiin me vihdoin tutkimaan tuota kuuluisaa vanhaa kaupunkia. Ikävä kyllä, se ei ihan vastannut odotuksia. Paikka oli todella turistisoitunut, ja jotenkin sen kauneutta oli vaikea nähdä kaikkien turistikauppojen ja ravintoloiden keskeltä (oon jotenkin onnistunut rajaamaan turismin pois näistä kuvista?). Ajankohta vierailulle olisi pitänyt valita toisin, että olisi saanut siitä kaiken irti. Tässä kuitenkin kuvat siitä, miltä meidän mielestä vanha kaupunki parhaimmillaan näytti.

Vanhan kaupungin keskustan hälinän jälkeen me siirryttiin vieressä sijaitsevaan puistoon. Ivan kertoi, että sieltä löytyy myös yökerho ("It's a very strange place"), mutta me ei piru vie löydetty sitä! Jos täällä reissussa johonkin yökerhoon oltais eksytty, olisi se ollut the one!
Puistossa ei ollutkaan muita turisteja kuin me. On se kumma, että muutaman sadan metrin päässä hulinasta rauhoittuu elämä niin kummasti.

Puistohengailun jälkeen käveltiin vielä vanhan kaupungin läpi takaisin hotelliin, joka sijaitsi ihan vanhaan kaupunkiin vievän sillan kupeesssa.

Vanhassa kaupungissa käytiin myös tsekkaamassa Zadarin suurimmat nähtävyydet, jotka ovat Sea Organ ja The Greeting To The Sun. Sea Organ oli rannalla, ja se näytti ikään kuin rappusilta. Rappusten sisään oli rakennettu putkia, jotka pitivät urkumaista ääntä aaltojen niihin lyödessä. Paikalliset kuulemma hengailevat Sea Organilla aurinkoa ottamassa, ja nauttivat sen rauhallisesta äänestä. Kieltämättä, ääni oli kaunis, henkilökohtaisesti se kuulosti mielestäni kylläkin enemmän panhuilulta kuin uruilta... Kuvaa uruista ei ole, mutta tässä teille videota, jonka Youtube ystävällisesti tarjoaa:

Videossa vilahtaa myös toinen koluttu nähtävyys, The Greeting To The Sun. Päivisin tämä aurinkopaneeli-installaatio kerää energiaa, ja öisin se sitten loistaa tuota keräämäänsä valoa. Me käytiin tsekkaamassa mesta jo päivällä, mutta tultiin vielä yöllä takaisin, koska päivällä tuo ei näyttänyt juuri miltään. 

Kaiken kaikkiaan Zadarista jäi jotenkin "sieluton" kuva. Oli ihan kiva käydä, mutta uudestaan ei ole mikään pakko päästä. Kaupunki vanhan kaupungin ulkopuolella vaikutti kylmältä, likaiselta ja jotenkin teollisuusmaiselta. Zadar ei säväyttänyt, mutta eipä haittaa että tuli käytyä. Päivä kuitenkin riitti meille ihan hyvin.

Zadarin plussat ja miinukset:

+Vanha kaupunki oli ihan hieno, ja sen liepeillä oli ihana puisto
+Pizza oli hyvää
+Nähtävyydet oli ihan käymisen arvoiset
+Majatalo oli hyvällä paikalla, sen isäntä oli täydellinen ja siellä oli ILMAINEN pyykkikone!

-Likainen kaupunki, jossa haisi
-Kaupunki oli kolkko
-Vanhan kaupungin överiturismi
-Viikon reissulle ei kaupungissa itsessään riittäisi tekemistä

Loppuun vielä äidin biisi :D Kuulostaa ihan Leeveiltä!