sunnuntai 7. joulukuuta 2014

VIIKONLOPPU KÖÖPENHAMINASSA

Heipähei pitkästä aikaa! Energiataso on ollut suhteellisen alhainen tänä kaamoksen kulta-aikana, joten luvatut hotellipostaukset sun muut ovat jääneet taka-alalle. TO DO -listan ykkösasiana on ollut lähinnä selviytyä syksyn pimeydestä ja yrittää edes olla jotenkin ihminen. Toissa viikonloppuna pääsin reissuun, ja kaamosmasennus onkin väistynyt sen johdosta.

Toissaviikon torstaina pakattiin kimpsut ja kampsut, ja lähdettiin ajamaan kohti Hyvinkäätä (hei pliis voisko tohon Laihia-Koskenkorva välille saada katuvalot!). Loputtomalta tuntuvan ja semikuumeisen ajomatkan jälkeen päästiin kuitenkin lopulta iltakymmenen jälkeen perille.

Perjantai-aamuna kello herätti 4.15, sillä lento kohti Kööpenhaminaa lähti Helsinki-Vantaalta jo aamuseitsemältä. Atte heitti mut kentälle ja jäi itse viikonlopuksi kotikotiin, kun meikäläinen lähti ensimmäistä kertaa Tanskanmaata kohti. Ystäväni lähti Kööpenhaminaan vaihtoon samana viikonloppuna kun me lähdettiin kohti meidän reissua, ja hän on käynyt vain kerran täällä kotisuomessa sen jälkeen. Olikin siis jo aika lähteä katsomaan, minkälaisissa maisemissa ystäväiseni tallailee.

Oli kuulkaa aikamoinen seikkailu tällaiselle lentopelkoiselle mennä ensimmäistä kertaa yksin lentokoneella! Aamulla kieltämättä mietin, että mitähän sitä on nyt taas tullut tehtyä... Lento meni kuitenkin hyvin hengittelemällä rytmissä ilmeisesti samasta pelosta kärsivän vieruskaverin kanssa. Hyvä kun ehti silmiä lepuuttaa, kun lento olikin jo perillä. Iiiihana ystäväni tuli vielä lentokentälle mua vastaan, ja matka jatkui kohti ystävän asuntoa ja aamupalaa. Ystäväni asuu Kööpenhaminan liepeillä Hviderossa kolmen hengen solussa, ja kämppiksinään hänellä on tytöt Liettuasta ja Virosta. Sain kunnian majoittua heidän sohvallaan.


Kaveri oli leiponut karjalanpiirakoita ja porkkanakakkua tervetuliaisiksi! Siihen kylkeen vielä tuliaispuuro ja muutama kuppi kahvia, ja kyllä olikin hyvä lähteä täydellä mahalla kohti kaupunkia.


Kun aamupala oli syöty ja naamasta yritetty piilottaa jäljet kolmen tunnin yöunien jäljiltä, me lähdettiin kohti Fisketorvetia ja Black Friday -tarjouksia. Tarjoukset oli suuri pettymys, ja hetken pyörimisen jälkeen matka jatkui kohti Stroget-kävelykatua ja uusia alennuksia. Kaupungilla tulikin pyörittyä perjantaina sellaiset kepeät kymmenen tuntia, tekemättä mitään sen ihmeellisempää. Olikin hassua kun oli paikallinen matkaopas, joka vain vei oikeisiin paikkoihin. Ei tarvinnut itse opetella junaverkostoa eikä karttaa. Aika rentoa meininkiä siis.








Kööpenhaminassa oli panostettu joulumeininkeihin hieman enemmän kuin meilläpäin. Lähes joka aukiolla oli joulukojua valoineen ja glögisammioineen. Kyllä lämmitti tällaisen joulufiilistelijän sydäntä!




Shoppailupäivän (en edes ostanut muuta kun joululahjoja!) päätteeksi käytiin vielä välipalalla Torvehalletissa. Ruoan jälkeen mentiin takaisin kämpille ja rentouduttiin pari tuntia. Illalla lähdettiin vielä suomalaisten vaihtareiden tapaamiseen.

Lauantaina lähdettiin pyörällä kohti hallia, jossa sijaitsee kirppari ja Copenhagen Street Food. Kööpenhaminassa ihmiset pyöräilevät paljon, ja pyöräteitä on lähes joka kadulla ydinkeskustaa lukuunottamatta. Pyörän saa myös ottaa ilmaiseksi lähijunaan mukaan. Aluksi pyöräily hieman jännitti (huh kuinka vaikea olikaan polkea muulla kuin omalla mummiksella!), koska pyöräilijällä on oikeastaan samat liikennesäännöt kuin autolla; kuljetaan liikennevalojen mukaan ja käännytään risteyksissä kuten autot. Pyöräilysääntöihin pääsi kyllä yllättävän nopeasti mukaan, ja se olikin tosi näppärä keino liikkua paikasta toiseen.





Kirpputori ei ollut kovin ihmeellinen, mutta paikka oli aivan ihana! Hallissa oli paljon erityylisiä ruokakojuja edullisilla hinnoilla, ja keskellä ruokapöydät, joihin istuttiin syömään eri kojuista ostettuja ruokia. Suunnittelen ehdottomasti käymistä Copenhagen Street Foodissa, jos Kööpenhaminaan suuntaa. Rakastuin.






Kirpparin jälkeen käveltiin Christianian, Kööpenhaminan vapaakaupungin, läpi. Hipit ja talonvaltaajat ovat vallanneet alueen 70-luvulla, ja paikka on edelleen "itsenäinen" kaupunki. Ihan rehellisesti sanottuna odotin Christianialta jotakin ihanaa hippimeininkiä, kuten kitaransoittoa nuotiolla ja kukkaseppeleitä (okei ei ehkä marraskuussa), mutta petyin pahasti. Todella pahasti. Paikka ei ensinnäkään ollut mielestäni mikään hienon näköinen, ja hippimeiningistä ei ollut kyllä tietoakaan. Huumeita myytiin joka nurkassa, ja vapaana tallustavat koirat tappelivat keskenään. Alueella ei saanut esimerkiksi valokuvata tai juosta, ja huumeiden myyjät olivat naamioituneet. Se siitä rennosta meiningistä, Paikka muistutti enemmän Pohjois-Koreaa kuin Woodstockia.
No, tulipahan sekin nähtyä.


Christianiasta polkaistiin Nyhavniin glögille. Nyhavn on keskustassa sijaitseva vanha satama-alue, joka on pullollaan erilaisia ravintoloita ja kahviloita. Paikka oli aivan ihana marraskuun kylmänä ja pimeänä iltana, mutta varmasti vieläkin upeampi kesällä. Jouluvalot toivat ihanaa tunnelmaa, ja glögi lämmitti kylmiä käsiä. Kesällä tänne kiitos!





Nyhavnista lähdettiin vielä keskustaan kiertelemään ja juomaan parit oluset. Illaksi suunnattiin ihan vaan kämpille, ja tehtiin hyvät pöperöt, jotka syötiin telkkarin ääressä. True Saturday night fever. Ajateltiin mennä johonkin asuntola-bileisiin tai Tivoliin, mutta ulkona oli kertakaikkiaan niin kylmä viima, että nähtiin paremmaksi vain pysyä sisällä. Jäi kyllä Vaasan tuuli kakkoseksi.




Sunnuntai-aamuna mentiin Stellaan ihan mahtavalle brunssille! Hintaa kahvilla ja seisovalla pöydällä oli sellaset 13 euroa, ja oli kyllä tosiaan sen arvoinen. Tarjolla oli kaikkea pekonista kanansiipiin ja tuoreista leivistä jogurttiin. Nam.


Brunssilta suunnattiinkin suoraan lentokentälle. Mulla on kyllä mitä parhain ystävä, neiti saattoi mut ihan turvatarkastukselle asti. Ja toimi superoppaana. Ja on muutenkin vaan maailman paras. Onneksi tyyppi tulee pian kotiin. KIITOS! <3

Kööpenhamina oli paikkana aivan ihana. Paljon värikkäitä taloja, pieniä kujia ja viihtyisiä kahviloita. Ihmiset olivat jotenkin rentoja, ja tunnelma oli täydellinen. Kööpenhaminaan on kyllä pakko päästä uudestaan, mutta mieluummin kesällä.

Viimeisen viikon onkin sitten ollut taas lämpöä, eikä loppua näy. Pitäis parantua pian, sillä ensi viikonloppuna lähdetäänkin äitin, serkun ja tädin kanssa minilomalle Uumajaan! Palaillaan taas sen jälkeen.