Ehkä ainut paikka, joka oli meidän molempien must see -listalla ennen Islannin reissua oli kuvankaunis Jökulsárlón. Jökulsárlon on jäätikkölaguuni aivan Vatnajökullin kansallispuiston kupeessa kaakkois-Islannissa. Jäätikköjärvi on kooltaan noin 18 neliökilometriä, ja se on Islannin syvin järvi. Jökulsárlón on kehittynyt vasta viimeisen 60 vuoden aikana. Jökulsárlón on syntynyt ilmastonmuutoksen seurauksena, ja se kasvaa sitä mukaa kuin jäätiköt sen ympäriltä sulavat. Olimme ennen reissua katselleet kuvia jäätikkölaguunista, ja lähes mykistyneet sieltä otetuista valokuvista. Plussaa oli myös, että useassa lähteessä kerrottiin Jökulsárlónilla köllöttelevistä hylkeistä. Oli siis itsestään selvää, että uskollinen kaaramme kurvaisi myös jäätikkölaguunille.
Olimme paikalla Jökulsárlónissa tarpeeksi aikaisin, sillä laguuni ei ollut vielä aivan täynnä turisteja. Toki niitä riitti, mutta koska turistibussit eivät olleet vielä saapuneet, sai tätä ihmettä ihastella suhteellisen rauhassa. Ennen itse jäätikkölaguuniin tutustumista parkkeerasimme automme tien toiselle puolelle, eli meren puolelle. Tuolla rannalla hiekka oli mustaa, ja maa täynnä toinen toistaan erikoisempia, kirkkaampia ja sinisempiä jäälohkareita.
Jäälohkareet ovat kulkeutuneet Jökulsárlónille läheisestä Breiðamerkurjökullista irrottuaan. Nämä valokuvat eivät todellakaan tee oikeutta kyseiselle paikalle, se on nähtävä itse. Aallot yllättivät liian lähelle merta jäälohkareita tutkimaan menneet turistit, ja moni palasikin autoonsa märillä kengillä. Suosittelen siis erityistä tarkkaavaisuutta aaltojen kanssa.
Jökulsárlónilla sai taas todeta ihmisten typeryyden. Jengi hyppi jäälohkareiden päällä selvästi ainoana tavoitteenaan tuhota ne. En ymmärrä, miksi ihmeessä pitää edes tulla luonnonihmeitä katsomaan, jos ainoana tavoitteena on tuhota niitä, ja pilata näin muilta mahdollisuus kokea ne. Jos ette osaa kunnioittaa luontoa tai muita ihmisiä, pysykää kotonanne kiitos.
Jökúlsárlónin "jäälohkarepuolelta" siirryimme itse jäätikkölaguunin puolelle, joka oli vain tienylityksen päässä. Siellä populaa oli jo jonkun verran, mutta emme antaneet sen häiritä, sillä edessämme näkyi ihan huikea maisema. Peilityyni järvi, vuoria, auringonpaiste ja hylkeitä. Mitä muuta voi ihminen toivoa?
Jökulsárlón oli aivan upea, ja vaikka se olisi kuinka täynnä turisteja, ja vaikka olisi kuinka huono sää tahansa, suosittelen sinne menemistä. Se oli henkeäsalpaava. Ehdottomasti oma suosikkinähtävyyteni Islannissa. Team KAtte suosittelee.
