ROAD TRIP PÄIVÄ 4, OSA 1/2 - MATKA LAGARFLJÓT-JÄRVEN YMPÄRI

Tervehdys Suomen aurinkoisimmasta kaupungista!
Täällä on hyvin takatalviset tunnelmat, sillä maa oli peittynyt viime yönä lumikerrokseen. Onneksi ihana kevätaurinko teki päivän mittaan tehtävänsä, ja sinivuokot pääsivät jo takaisin päivänvaloon.

Meillä on ollut hyvin kiireistä, vaikka ei edes oikein tiedetä että miksi. Koko ajan on joku projekti kesken, ja tuntuu olevan mahdoton löytää aikaa bloggaamiselle. Palataan kuitenkin Islannin tunnelmiin vielä muutaman postauksen verran. Hitaasti, mutta varmasti, hyvin suunniteltu on puoliksi tehty + muut tekosyyfraasit laiskuudelle tähän näin.

Islannin road tripin neljäs päivä, tiistai, käynnistyi Egilsstaðirista. Edellisillalla oltiin varattu hotelli ti-ke yöksi Höfniin, ja haaveiltu jääluolaretkestä. Mahdollisuus jääluolaan pääsemisestä kaatui ikävä kyllä hyvin nopeasti, sillä retket olivat joko täynnä tai meillä ei ollut retkelle pääsyyn vaadittuja vaelluskenkiä. Tuolle tiistaille ei siis ollut etukäteissuunnitelmia, ja koska ajettavaakin kertyi alle 200 kilometriä, oli jotain aktiviteettia keksittävä.

Atte ehdotti, että ajaisimme Egilstaðirin vieressä sijaitsevan Lagarfljót-järven ympäri. Tie järven ympäri oli juuri sopivan mittainen, noin 70 kilometriä. Kertomusten mukaan Lagarfljótilla asuu islantilaisten oma Loch Nessin hirviö - Lagarfljótin mato eli Lagarfljótsormur. Madon kerrotaan olevan noin 10-20 metriä pitkä, ja sen tunnistaa suusta ja hampaista. Ensimmäinen havainto kyseisestä järvihirviöstä on jo vuodelta 1345. Ei siis muuta kuin kamat kasaan ja matoa etsimään.

Tie järven ympäri oli kiemurainen ja osittain huonokuntoinen. Ilma oli sateinen ja harmaa, ja maisemat vaihtelevia. Muutaman (kymmenen?) kilometrin ajon jälkeen silmiin osui nähtävyys-kyltti. Olimme saapuneet Hengifoss-vesiputoukselle. Hengifoss on Islannin kolmanneksi korkein vesiputous, ja reitti sinne yksi Islannin suosituimmista patikkareiteistä. Korkeutta Hengifossilla on 120 metriä ja reitti parkkipaikalta ylös putoukselle on noin 2,5 kilometrin pituinen. Koska ilma oli seestynyt jonkun verran, päätettiin kivuta ylös putousta katsomaan. Reitti putoukselle oli kuitenkin kovin liukas ja mutainen, sekä polku turhan lähellä rotkoa, joten päätettiin jättää ylös asti kipuaminen jonkun rohkeamman ja parempikuntoisemman tehtäväksi. Onneksi puolivälissä Hengifossille kipuamista oli toinen vesiputous, Litlanesfoss, joka riitti meille oikein hyvin. Näkymät korkealta olivat enemmän kuin kohdillaan.

Basalttikolumneiden ympäröimä Litlanesfoss itsessään ei ollut mikään tajunnanräjäyttävä nähtävyys. Putous oli näin talvella lähes kokonaan jäässä, ja se olikin nähtävyys joka pitäisi ehdottomasti nähdä kesällä. Kipuaisin tuonne kyllä toisenkin kerran, jos ei itse putouksen niin ainakin maisemien takia.

Putoukselta jatkettiin matkaa järven ympäri. Hengifossin lähellä sijaitsee myös Islannin suurin metsä Hallormsstaðaskógur, joka on islantilaisille suurikin nähtävyys. Tuntuu hassulta näin suomalaisena metsien keskellä kasvaneena, että jossain päin maailmaa metsä on harvinaisuus! Mutta ehkä islantilaiset ajattelevat että hulluja ne suomalaiset kun tulevat tänne katsomaan vuoria? Heillehän taas vuoret ovat arkipäivää. Atte oli lukenut jostain, että ajoreitillämme tulisi jossain vaiheessa vastaan Islannin korkein lehtikuusi. Ilmeisesti niin suuri nähtävyys sekin, että pitää ihan matkaoppaassa mainita! Ikävä kyllä emme nähneet Lagafljótin matoa emmekä The Lehtikuusta.

Jos joku on suunnistamassa Islantiin, voin suositella lämpimästi Lagarfljótin kiertoa. Mikään must-juttu se ei kuitenkaan mielestäni ole, sillä Islannissa on niin paljon muutakin kaunista. Aamupäivässä ehtii hyvin kiertää järven ja vähän patikoidakin, jos nyt ei joka paikkaan pysähtele. Vinkki Hengifossiin kevättalvella kipuaville: nastapohjalliset kenkiin on pakolliset, sillä polku oli osittain peilijäässä. Me tottakai unohdettiin meidän omat autoon... Polku oli mudan vuoksi myös erittäin liukas, joten tasapaino on pop. Kerran tuli vedettyä lipat, onneksi olin tarpeeksi kaukana reunasta.

Tässä kertomusta tiistain aamupäivästä. Päivä piti jakaa kahteen osaan, sillä iltapäivän jutut ansaitsevat oman postauksensa. Seuraavassa postauksessa Islannin oma lempparipaikkani ja HYLKEITÄ! <3

ROADTRIP PÄIVÄ 3 - KUUMAT LÄHTEET JA ILOUUTISIA

Ah kevät on täällä! Nahkatakki ja tennarit on jo kaivettu talviteloilta ja pihan kevätsiivous aloitettu. Ainut ärsyttävä asia kevään ja kesän tulossa on tuo kesäaikaan siirtyminen. Vaikka siirrosta on jo viikko, on meikäläisen unirytmi edelleen ihan sekaisin. Yöllä pitää kukkua myöhään että edes väsyttää, ja aamulla ei millään jaksaisi nousta kellon soittoon (heh joka muuten on säkkipillillä soitettu Amazing Grace jostain syystä).

Maanantaiaamu Islannissa alkoi mitä spesiaalimmalla kohtelulla. Majatalon emäntä Jolanta oli laittanut aamupalapöydän koreaksi ihan vaan meitä, majatalon ainoita asiakkaita varten. Munakokkelit ja makkarat saatiin suoraan pannusta pöytään. Aikamoista asiakaspalvelua sanoisin.

Kun napa oli pinkeänä herkkuaamiaisesta ja kahvista, pakattiin kamat kasaan ja lähdettiin itää kohti. Seuraavaksi yöpaikaksi oltiin edellisenä iltana valittu vaihtoehtojen puutteessa Egilsstaðir. Mondon Islannin matkaopas kirjoittaa kaupungista näin: "Mitäs sitä kiertelemään: Egilsstaðir on tylsä paikka. -- Parasta mitä Egilstaðirissa voi tehdä, on jatkaa pohjoiseen kohti Borgarfjörður Eystria tai ottaa suunta itään Seyðisfjörðuriin." Heh, ei kovin mairittelevaa, mutta koska Egilsstaðir oli ainut Blönduóksesta sopivalla etäisyydellä oleva paikka, sinne oli suunnattava. Maanantain aikana ajoa kertyi vähän reilu 400 kilometriä.

Olen aikamoinen kahviaddikti. Aamupalalla tuli vedettyä naamariin ainakin se kolme kupillista, jonka lisäksi otimme vielä kahvit mukaan. Kahvin kittaaminen loi allekirjoittaneelle aika akuutin kusihädän jo alle puolen tunnin ajelun jälkeen. Syy miksi tästä mainitsen ei suinkaan ole se, että olettaisin ketään kiinnostavan, vaan tästä seurannut upea pysähdyspaikka. Ilman kahvia ei oltaisi saatu ihastella tällaisia maisemia.

Ajamisessa Islannissa oli kyllä jotain taianomaista. On hullua kun aurinko paistaa pilvenhattaroiden välistä ja ympärillä näkyy aina vuoria. Autoja tulee vastaan ehkä yksi tunnissa, ja ulkona on aivan hiljaista.

Tie vei meidät Akureyrin, Islannin toiseksi suurimman kaupungin, läpi. Pysähdyimme Akureyrissä tankkaamaan ja hakemaan kahvit. Akureyri oli Reykjavikin lisäksi ainut paikka, jota tosiaan kaupungiksi voi kutsua. Siellä olisi ollut kiva viihtyä pidempäänkin, mutta tällä kertaa se oli vain ohikulkupaikka. Akureyristä jäi kuitenkin mieleen ihanat kaupunkia ympäröivät vuoret ja maailman sympaattisimmat liikennevalot.

Meidän reissut on yleensä suunniteltu aika höllästi. Islannin reissullakin oli suunnitelmana päästä päivittäin paikasta A paikkaan B, ja pysähdellä siinä välissä siellä missä siltä tuntuu. Löydettiin jossain vaiheessa edestämme kyltti Goðafoss. Muisteltiin sen olevan jonkinnäköinen vesiputous, joten kylti ohi ajettuamme, tehtiin U-käännös ja palattiinkin putousta katsomaan. Oli se aika näyttävä tapaus, varsinkin näin talvella kun se oli osittain jäässä. Ei nyt kuitenkaan mikään niin ihmeellinen, että sitä varta vasta olisi tarvinnut lähteä katsomaan. Ehdittiin paikalle hyvään aikaan, sillä juuri kun oltiin lähdössä pois, kaarsi paikalle turistibussi. Ilmeisesti se oli niin iso nähtävyys, että sitä bussillakin tullaan katsomaan. Kävipä hyvä tuuri kun osui vaan sattumalta kohdalle.

Islannin must-juttuja etsiessä tuli vastaan lähes joka kerta kuuma lähde Blue Lagoon. Blue Lagoon sijaitsee suhteellisen lähellä Keflavikin lentokenttää ja Reykjavikia, joka on ideaali sijainti aika monelle reissaajalle, muttei meille. Meillä oli Reykjavikissa aikaa muutenkin vain yksi ilta, joten ei haluttu käyttää sitä ajamalla tunti suuntaansa Blue Lagoonille. Niinpä googleteltiin muita käymisen arvoisia kuumia lähteitä, ja löydettiin reittimme varrelta Mývatn Nature Baths. Mývatn Nature Baths on luultavasti kuin Blue Lagoon pienoiskoossa - sinistä, noin 40 asteista vettä kauniissa maisemissa. Siinä missä Blue Lagoonilla on mutapohja, oli Mývatn Nature Bathissa (musta) hiekkapohja, joka on ainakin itselleni mieluisampi vaihtoehto. Lisäksi Mývatn Nature Baths oli puolet halvempi ja turistiköyhempi, joten paikka oli meille aivan ideaali. Lilluttelu kuumassa vedessä maksoi noin 50 euroa meiltä kahdelta. Mitään muita aktiviteettia paikassa ei ollut, mutta sellaista me ei oltaisi tarvittukaan. Kuuma kylpy pakkasessa oli aivan täydellisen ihana, ja suosittelen kaikkia Islantiin aikovia käymään sellaisessa.

Vesi kuumiin lähteisiin tuli maaperästä, jonkinlaisen jäähdytysjärjestelmän kautta. Kylpylän vieressä oli kuvassa näkyvä ihmesysteemi, jonka oletimme liittyvän jotenkin asiaan. Kylpylän ulkopuolella oli mustasta hiekasta koostuvia kasoja, jotka höyrysivät myös.

Kuumien kylpyjen jälkeen Egillstaðiriin oli matkaa noin 160 kilometriä. Siinä me sitten köröteltiin kaikessa rauhassa maisemia ihaillen ja miettien mihin matkamme jatkuisi Egilsstaðirin jälkeen. Olo oli kylvyn jäljiltä ihanan rento ja raukea.

Noin 20 kilometriä ennen Egilsstaðiria kaikki raukeus karisi, kun huomasin puhelimeeni tulleen viestin: "Nyt taitaa kyllä olla menoa tänään". Olin ennen reissua vannottanut ystävääni laittamaan heti tekstiviestiä, kun rupeaisi näyttämään siltä, että meidän kummilapsi olisi tuloillaan. Vaikka laskettu aika ei ollut vielä pariin viikkoon, olin jotenkin arvannut että pienokainen saapuisi meidän reissun aikana. Tuijotin vaan puhelinta hiljaa ja katsoin Attea silmät suurina. "Se tulee nyt", muistan sanoneeni ja sit alkoikin autossa kunnon vauvajuhlat. Meidän piti käydä vielä kaupassa ennen majapaikalle menemistä, ja olin koko kauppailun ajan aivan sekopää. Kännykkä piti tarkistaa vähintään puolen minuutin välein, ja tarkistaa onko hän saapunut. Kun päästiin majapaikkaan, joka oli jonkun autotallista muutettu yksiö kylpyhuoneella ja minikeittiöllä, alkoi jännitys olla niin huipussaan ettei mitään järkeä.

Monen tunnin odottelun (ja parin etukäteen juodun juhlaoluen) jälkeen tuli viesti, että kummipoikamme on saapunut maailmaan! Voi onnea! Tuli tuona iltana itkettyä kerta jos toinenkin. Tulen muistamaan Egilsstaðirin aina paikkana, jolloin meistä tuli kummivanhemmat maailman söpöimmälle pienelle ihanuudelle <3

To be continued.