Queen. Tuo historian mahtavin bändi. Vaikka itse herra Freddie Mercury kuoli muutama kuukausi ennen syntymääni, on Queen ollut meidän perheessä vahvasti läsnä aina. Kesälomamatkoilla riideltiin siitä, kuunnellaanko autossa Queeniä (isän ja veljen toive), Kirkaa (Mamin toive) vai Nylon Beatia (allekirjoittaneen toive). Aika usein se Queen voitti äänestyksen. Muistan vieläkin kuinka Queenin c-kasetti vaihtoi puolta Seven Seas Oh Ryen kohdassa, ja jätti muutaman tahdin soittamatta. Kesä kuulostaa edelleenkin Queeniltä.
Muistan, kuinka oltiin isän viimeisillä reissuilla katselemassa tulvia, ja We Are The Champions:in soidessa isä sanoi "Katri, tää biisi kertoo meidän perheestä." Muistan, kuinka isän hautajaisissa kannettiin arkkua Show Must Go On:in soidessa. Muistan, kuinka hautajaisaamuna pappi soitti veljelle, ja sanoi että Bohemian Rhapsody ei ole sopiva hautajaiskappale. Siitä riideltiin niin kauan, että se soitettiin kuitenkin (Bismillah-kohdassa pappi kuitenkin käänsi volyymit minimiin).
Teini-ikäisenä minulle, kuten varmaan aika monilla muillakin, oli rokkarikausi. Silloin viimeistään Queenistä tuli "oma valinta", eikä Queenin kuuntelu johtunut enää olosuhteiden pakosta. Isä käski aloittaa Queenin kuuntelun alusta, eli ensimmäisestä julkaisusta levystä, Queen I:stä. Edelleen yksi lempilevyistäni. My Fairy King on Bohemian Rhapsodyn jälkeen itseasiassa jopa lempparibiisini.
Queeniä on kyllä luukutettu niin ilon kuin surun hetkellä, ja se on kyllä ehdottomasti elämääni eniten vaikuttanut bändi. Itseasiassa, Atte oli ymmärtänyt ihastuneensa minuun Queenin ansiosta. Olin sanonut joillain etkoilla, että kun minä kävelen alttarille, soi silloin Killer Queen. Silloin Atte oli kuulemma ajatellut, että tuossa on tyttö hänen makuunsa. Kiitos Queen, annoit minulle myös maailman parhaan poikaystävän.
Mutta siis, jouluaattona me sitten mamman ja veljen kanssa päätettiin, että kun kerran Queen (kyllä, jos kaksi neljästä alkuperäisjäsenestä on mukana, niin se on silloin Queen) tulee Euroopan kiertueelle, on bändi nähtävä. Liput sitten ostettiin, ja helmikuun 14. päivä lähti kone kohti Kööpenhaminaa. Kööpenhaminassa kierreltiin muutama tunti, jonka jälkeen junamme lähti kohti Herningiä.
Matka Herningiin kesti nelisen tuntia, ja Herningin juna-asemalta otettiin taksi kohti Kibækiä. Kibæk oli pienen pieni kylä lähellä Jyske Bank Boxenia, jossa Queenin keikka olisi seuraavana päivänä. Kun oltiin päästy hotelliin, saatiinkin lukea uutisista, että Kööpenhaminassa oli ammuskeltu noin tunti lähtömme jälkeen. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ammuskelu oli jatkunut, ja uutisista sai lukea, että ulkoministeriö suosittelee Tanskassa liikkuvia suomalaisia pysymään sisätiloissa ja välttämään turhaa liikkumista ulkona. Silloin ehkä vähän jännitti mennä tuollaiseen tilaisuuteen, mihin oli pakkautunut kuitenkin 15 000 ihmistä... Keikalle kuitenkin lähdettiin suhteellisen levollisin (ja äärimmäisen innostunein) mielin. Ennen keikkaa meillä oli aikaa tutustua pieneen asuinkyläämme, ja parhaitenhan paikat tulee tutuiksi geokätköilemällä...
Muutama kätkö löytyikin mukavasti, ja ulkoilun jälkeen laitettiin itsemme valmiiksi, ja keskityttiin fiilistelyyn. Söimme päivällisen hotellissa, ja koska olimme arvioineet ruoan saapumisen "hieman" alakanttiin, piti meidän hotkia ruoka, jotta ehdimme ajoissa bussiin kohti tuota musiikillista spektaakkelia.
Kannatti hotkia. Kannatti lähteä. Keikka oli maailman paras. Odotukset oli korkeat, mutta keikka ylitti nekin ihan täysin. Huhhuh. Ja toinen huhhuh. Adam Lambert oli ihan upea, mutta jäi täysin Queenin alkuperäisjäsenten kitaristi Brian Mayn ja rumpali Roger Taylorin varjoon. Herra Lambert oli huippusuorituksestaan huolimatta sinänsä jopa vähän "turha", sillä alkuperäiskaksikko vei kyllä shown ihan täysin. Viikko ennen tuota Herningin keikkaa oli Brysselin keikka peruttu Adam Lambertin sairastumisen takia, joka aiheutti meissä kovasti ihmetystä keikan nähtyämme. Adam Lambert oli hyvä lisä, mutta ei missään nimessä keikan kantava voima.
No mitä siellä sitten soitettiin? Vaikka mitä ja vähän päälle. Muutama lempparibiisi jäi uupumaan, mutta setti oli jotenkin niin täydellinen, ettei se edes haitannut. Oli kitarasooloa ja isän ja pojan välistä rumpubattlea, herkkisbiisejä ja letkeää menoa. Keikka tarjosi kaikkea mitä toivoin, ja kaikkea mitä en edes osannut toivoa.
Erityisesti mieleen jäi ihana Roger Taylorin laulama These Are the Days of Our Lives, jossa taustalla pyöri videoita Queenin ajoista ja tottakai Bohemian Rhapsody, jossa laulajana toimi haudan takaa ihana Freddie Mercury. <3 <3. Tuli kyllä kyynel silmäkulmaan itse kullakin. Äitihän oli toki jo ennen keikan alkua räjäyttänyt meikäläisen itkupotin vetämällä pikkulaukustaan isän kuvan. Isän ja veljen oli tarkoitus mennä Queenia katsomaan joskus 80-luvulla, mutta eivät menneetkään. No, nyt isäkin pääsi kuvan mukana sekä kaikkien meidän sydämissä ja ajatuksissa keikalle mukaan. <3
Keikassa parasta oli ehdottomasti se, että Roger Taylor ja Brian May olivat siinä pääosassa, sekä se, että Freddiekin lauloi mukana videolta. Tuntui siltä, kuin legenda olisi itse ollut läsnä. En osaa sanoin edes kuvailla tuota reilua parituntista. Ehdottomasti yksi parhaita hetkiä elämässäni. Jos kyseinen bändi vielä joskus tekee keikkaa tässä suhteellisen lähellä, aion mennä uudestaan. Joka sekunti oli parhautta. Kiitos Queen. Kiitos äiti ja kiitos veli. Ootte parhaita. <3
Ja jos ette usko kuinka huikeaa se oli, kuunnelkaa Youtubesta Herningin soittolista. Vaikka siitä ei välity edes puoliksi se fiilis ja upeus mikä keikalla oli. Kuunnelkaa silti.
Nostalgiaterkuin,
Katri
Ps. Me valmistuttiin vihdoin viime viikolla! Sitä ei ole vielä keretty juhlistaa, kun tanssittiin kavereiden täydellisissä häissä lauantaina. <3
