VIHREÄN JOEN RANNALLA

Hyvää joskin harmajaa päivää! Syksy on juuri nyt syksyisimmillään, ja kellotkin siirtyi jo talviaikaan. Nyt on kuitenkin aika palata helteiseen kesäsunnuntaihin Englantiin.

Guildfordiin päädyimme oikeastaan sen takia, että sen lähellä oli luontokohde Surrey Hills. Kuvat paikasta olivat ihan mahtavia, ja tarkoitus olikin päästä kukkuloille kävelemään ja syömään eväitä. Asiat ei kuitenkaan mene aina ihan suunnittellusti... Kysyimme lauantai-iltana Guildfordin hotellin respatyöntekijältä (joka oli ihan Brian May -kopio ilman kikkuratukkaa!), miten pääsisimme kätevimmin julkisilla Surrey Hillsille. Herra oli hieman ihmeissään, ja kysyi että mihin Surrey Hillsillä haluaisimme mennä. Olimme katsoneet netistä että kukkuloilla olisi vaellusreittejä, ja kerroimme haluavamme paikkaan, josta reiteille pääsee. Ei kuulemma onnistunut julkisilla. Herra kertoi itse asuvansa Surrey Hillsillä, ja kertoi sen olevan enemmänkin kokonainen lääni kuin jokin tietty paikka, mistä trekkaamaan voisi lähteä. Hän kertoi taksin maksavan hänen omaan lempipaikkaansa noin 20 puntaa per suunta, ja tulimme loppujen lopuksi siihen tulokseen, että se on meille liikaa. Kivoja näkymiä kun löytyy ilmaiseksikin lähes mistä tahansa. Herra "May" suositteli meille kävelyä joenvartta pitkin Shalfordiin. Matkalla olisi kuulemma kauniita ja vaihtuvia maisemia. Otimme herran neuvosta vaarin, ja niin sunnuntaiaamuna vaihdettiin tennarit lenkkareihin ja suunnattiin nokat kohti Shalfordia.

Joen rannalla oli paljon paikallisia (ja varmaan turistejakin) viettämässä leppoisaa sunnuntaipäivää. Jengiä tuli vastaan jokilaivoilla, kajakeilla, kävellen ja pyöräillen. Joen molemmin puolin oli tuollaiset pienet kävelytiet, ja matkalla Shalfordiin joen ylittäviä siltoja oli yhteensä ehkä kolme.

Reitti kulki lähes koko matkan Wey-joen vartta pitkin, ja matkalla näkyi niin lehmiä, niittyjä kuin toisen maailmansodan bunkkereitakin. Bunkkereita rakennettiin yli 5000 40-luvun alkupuolella, ja kuvassa näkyvä bunkkeri oli yksi viimeisen, pääkaupunkia ja muita tärkeitä teollisuusalueita suojaavan, puolustuslinjan bunkkereista.

Matka Guildfordista Shalfordiin ei ollut kovin pitkä. Matkaa Guildfordin keskustasta joenvartta pitkin Shalfordiin oli noin viisi kilometriä. Shalfordissa oli tauon paikka, ja mikäs sen parempi paikka nestetankkaukselle kuin idyllinen kyläpubi the Queen Victoria. 

Emmerdale-vibat nousi Shalfordissa aika korkealle. Tuntui että kaikki pubissa tunsivat toisensa jo pitkän ajan takaa. Joimme terassilla yhdet huurteiset ja mietimme mihin matka jatkuisi. Emme halunneet vielä kääntyä takaisin, joten päätimme jatkaa matkaa erästä kävelyreittiä pitkin. Alla olevasta kartasta näkyy reitti noin suunnilleen. Kilometrejä kertyi yhteensä reippaat kymmenen. 

 

Kävelyreitti vei meidät myllyn ohi niitylle, ohi jo ränsistyneiden maatilojen, pitkin kultaisena hohtavan viljapellon reunaa ja lopuksi metsään. Emme olleet varmoja olimmeko enää merkatulla reitillä, ja jossain vaiheessa vaihdoimmekin suuntaa sillä epäilimme olevamme yksityispellolla. Metsässä meidät kohtasi upea vihreys ja täydellinen rauha. Kipusimme metsässä koko ajan ylöspäin ja ylöspäin, ja lopulta saavuimme mäen huipulle näköalapaikalle. Huipulta oli upeat näkymät metsän yli Guildfordin katedraalille. Näköalapaikalla oli yksi penkki, jolla istuimme ja ihailimme maisemia (sekä tasasimme hengitystä). Muutamaa koiraa ja heidän omistajiaan lukunottamatta paikalla sai olla kaikessa rauhassa kuunnellen vain lintujen ääniä.

Metsästä pois päästyämme käveltiin takaisin Guildfordiin takaisin vielä pitkin joen toista puolta. Tämä päivä oli varmaan koko reissun kivoin - näkymät oli ihan upeita, ja ulkona sai olla koko päivän. Onnea on luonnosta tykkäävä reissukaveri.

Guildordin postaukset loppui tähän, ja paikasta jäi kyllä ihan superhyvä fiilis! Seuraavaksi kun Englantiin suuntaan haluan ehdottomasti kyllä johonkin pikkuruiseen kylään. Ehkä taas joskus!

Arki on tällä hetkellä kovin kiireistä kaikkine askareineen. Oon ottanut nyt tavaksi kirjoittaa keittiön liitutaululle viikon sisällä tehtävät asiat. Olen yllättynyt kyllä kuinka motivoivaa voikaan olla asioiden kirjoittaminen ylös - tai lähinnä se fiilis minkä siitä yliviivauksesta saa homman hoidettuaan. Viime viikon listalta jäi kymmenestä tekemättä yksi asia, ja se oli tämä postaus... No, nyt tuli sekin tehtyä ja painun yliviivaamaan kipinkapin.

Ihanaa syksyä kaikki ystäväiset, palaillaan taas pian! 

GUILDFORD - KYLÄMÄINEN KAUPUNKI LÄHELLÄ LONTOOTA

Meille Aten kanssa oli selvää, että haluttiin käydä Lontoon lisäksi myös jossain toisessa brittikaupungissa. Meidän reissusta oli alunperin tarkoitus tulla kolmen paikan mittainen, mutta loman lyhyyden vuoksi päätettiin, että kaksi kaupunkia riittänee. Alun perin mietittiin Lontoota, Oxfordia/Cambridgea ja jotain Emmerdale-tyylistä pikkukylää, mutta tie veikin meidät Lontoon lisäksi vain Guildfordiin.

Miten ihmeessä sitten löysimme ennalta tuntemattoman paikan nimeltä Guildford? Google Mapsin kautta tietysti. Etsimme jotain luontokohteita Lontoon läheltä, ja pian löytyi Surrey Hills - "area of outstanding natural beauty". Surrey Hillsin vierestä löytyi Guildford, jossa sattumoisin olisi vierailumme aikaan käynnissä kaupunkifestivaalit. Luontoa ja festarit - ei voi mennä vikaan. Pian olikin huone varattu kolmeksi yöksi Primary Inn Guildford Central Hotelista, jota ei voi kylliksi suositella. Hotelli oli sopivan matkan päästä keskustasta, huone oli siisti ja palvelu paikan päällä oli mitä ystävällisintä. Hinta oli muistaakseni noin 100 euroa per yö ilman aamiaista. Ei kovin edullista, mutta halvin mitä Guildfordilla oli wifin kanssa tarjota.

Matka Lontoosta Guildfordiin kesti junalla noin tunnin verran, ja kustansi noin 25 puntaa kahdelta suuntaansa. Guildfordissa on yli 96 000 asukasta, mitä on vaikea uskoa, sillä kaupunki oli todella kylämäinen. Keskusta oli aika pieni, eikä ihmisiä paljoa näkynyt. Kaupungissa oli kaksi rautatieasemaa, joten pakkohan siellä oli ihmisiä olla... Emme kuitenkaan nähneet yhtään yli neljäkerroksista taloa, joten ihmettelimme kovasti mihin ihmeeseen tuo asukasmäärä oikein mahtuu.

Ensimmäiseksi Guildfordiin päästyämme kävimme kaupan kautta hakemassa matkaeväät, ja sitten alkoi suunnistus kohti hotellia. En kertakaikkiaan ymmärrä miten ihmiset ovat voineet selvitä vieraissa kaupungeissa ennen Google Mapsia. Sen avulla onnistuu jopa täysin kartanlukemista osaamattomat ja suuntavaistottomat ihmiset, kuten esimerkiksi allekirjoittanut. Matkan varrella pysähdyimme erääseen puistoon eväille ja kertaamaan erossa kuluneen viikon kuulumiset (eli lähinnä Atte kertoi kuinka ihana Topi oli ollut). Puisto oli mitä parhain koirabongauspaikka, ja saimmekin tunnin höpöttelyn aikana monta karvaista ystävää rapsuteltavaksi.

Ensimmäisen Guildford-päivän iltaan kuului vielä kaupunkiin tutustumista sekä illallinen hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Tämä matkabloggaaja teki pahan virheen ja unohti sen bloggaamisen kannalta tärkeimmän, eli kameran, hotelliin. Ensimmäisestä illasta on vain pari harvinaisen ironista räpsyä hautausmaalla sijaitsevista kylteistä. "Hope to see you soon"? Ihanko oikeasti? :D Kyltin toisella puolella luki "Wish you were here!"

Lauantaina me lähdettiin kunnolla kiertelemään Guildfordin keskustaa. Suunnitelma oli jälleen kerran olematon, ja me mentiin sinne minne jalat vei. Päivän aikana jalat veivät meidät moneen puistoon, keskustan pikkuliikkeisiin ja muutamaan pubiin maistelemaan paikallisia oluita.

Guildfordista erityisen ihanan paikan teki sen läpi virtaava joki. Joen varrella oli paljon ruokapaikkoja ja pubeja, ja siellä oli mukava vain istuskella ja nauttia lomasta. Myös paikalliset olivat mieltyneet jokeen - sen varrella grillailtiin, syötiin piknikkejä ja lennäteltiin leijoja. Myös lempipubimme oli joen varrella, ja siitä erityisen mieluisan teki pubin koiramyönteisyys.

Huhhuh tuolla koirapubissa meinasi ihan humaltua, kun siellä piti istua niin kauan. Niitä koiria nimittäin oli! Paljon. Oli niin ihanaa kuunnella kun toisilleen ventovieraat ihmiset rupesivat koirien ansiosta juttelemaan. Yhdetkin tyypit turisi siinä vaikka mitä yli tunnin verran. Koirille oli sattunut ja tapahtunut, yhtä oli purrut käärme ja toinen oli adoptoitu koska se ei pitänyt ihmisistä. Koirat tulivat hyvin keskenään toimeen, ja heille oli tarjolla pubin puolesta veden lisäksi keksejä. Siis kuinka ihanaa! Suomeenkin pitäis saada tällaisia paikkoja - ties vaikka ihmiset uskaltautuisivat puhumaan tuntemattomille ihmisille koirien innoittamana.

Kaupunkikierroksen jälkeen oikeastaan eksyimme Guildfordin linnan rauniolle. Guildfordin linna oli rakennettu 1066 Vilhelm Valloittajan toimesta. Linna oli lähes käyttämättömänä 1300-luvulta 1800-luvulle asti, ja tuona aikana se rapistui. Vuonna 1885 Guildfordin piirikunta osti linnan, ja linnaa ympäröivästä maasta päätettiin rakentaa julkinen puisto. 2000-luvun alussa linnaa on kunnostettu jonkun verran. Linnaan sisälle emme päässeet, sillä se oli mennyt jo kiinni, mutta näkymät linnasta olivat hienot, kuten myös linnaa ympäröivä puisto.

Liisa Ihmemaassa -teos täytti tänä vuonna 150 vuotta, ja puisto oli koristeltu Ihmemaa-teemaan sopivaksi. Teoksen kirjoittaja Lewis Carroll asui muuten viimeisen vuotensa aivan Guildfordin linnan vieressä, ja puistoon on pystytetty kirjailijan muistolle Liisa-patsas.

Linnakierroksen jälkeen kävimme vielä syömässä ihan mahtavat burritot Guildfordin katuruokafestareilla. Ruoka nautittiin aukiolla heinäpaaleilla istuen ja kaunista auringonlaskua ihaillen. Tarjolla oli vaikka mitä - pizzaa, paellaa, libanonilaista, jäätelöä jne. Ruokailuaukiolla oli vielä erikseen juomakojut, mistä sai ostaa olutta, viiniä tai drinkkejä. Ruokailua säesti reggaeta soittava dj. Fiilis oli mitä leppoisin ja mukavin.

Tällaiselta näytti rento päivä Guildfordissa. Oikein harmittaa, että aikaa kaupungille oli niin vähän. Seuraavassa postauksessa kirjoittelen kävelymatkasta Guildfordista Shalfordiin. Nyt jatkamaan sairastamista, illalla pitää mennä juhlimaan Topin 9-vuotissynttäreitä.