sunnuntai 15. toukokuuta 2016

ROADTRIP PÄIVÄ 4, OSA 2/2 - IDÄN IHMEITÄ JA HYLKEITÄ

Lagarfljót-järven ympäri ajelun jälkeen jatkoimme matkaa Egilsstaðirista kohti Höfniä. Pätkä ring roadia on talvisin suljettu tien huonon kunnon vuoksi, joten "jouduimme" kiertämään maisemareittiä. Vaikka kyseinen valtatien pätkä olisi avoinna, suosittelen kyllä lämpimästi kiertämään itää rannikkoa pitkin. Islannin itärannikko oli mitä kaunein pikku serpentiiniteineen ja sumuisine maisemineen. Idässä kohtasimme myös neiti kevään, sillä mittari näytti jo yli kymmentä astetta ja aurinko lämmitti purevasta tuulesta huolimatta.






Pysähdyimme rannikolla yhdelle pienelle parkkipaikalle, jolta näkyi henkilökohtaisesti mielestäni Islannin kauniimmat maisemat. Sumuinen lintukallio, pauhaava meri ja auringossa kultaisena hohtava kaislamatto jalkojen alla. Tuossa hetkessä ajattelin että päivä ei tästä voi parantua, kaikki oli täydellistä.

















Matka jatkui rannikkoa alaspäin sumuisissa mutta aurinkoisissa maisemissa. Yritimme bongailla valaita, mutta niitä ei (onneksi) rannalta näkynyt. Fiilis oli aivan katossa niin upeiden maisemien, ihanan kevätpäivän kuin eilisen kummipojan syntymänkin johdosta. Emmepä arvanneet, että päivä tulisi paranemaan vielä entisestään muutaman kymmenen kilometrin ajelun jälkeen.









Ajoimme ohi tuntemattomaksi jääneen pienen rannikkokylän. Eteemme osui huonokuntoinen soratie, joka ympäröi lahtea. Eräs auto oli parkkeerannut tien sivuun, ja kirosin kyseisen kaaran, sillä ohittaminen oli tuolla tiellä hieman haastavaa. Kun Atte ohitti autoa, katsoin vihaisesti kuljettajaa, joka oli siirtynyt kuvaamaan lahtea. Olimme ajaneet noin 50 metriä, kun tajusin mitä kuljettaja oli kuvannut. "HYLKEITÄ!!! ATTE JARRU POHJAAN SIELLÄ OLI HYLKEITÄ!!" Niinpä mekin sitten jätettiin auto tien sivuun muiden autoilijoiden murheeksi, sillä olihan hylkeitä pakko päästä katsomaan. Voi kuinka täydellisiä olentoja he olivatkaan! <3 Mikään ei mikään voita kyllä sitä tunnetta kun näkee ihania eläimiä luonnossa, siellä minne ne kuuluvatkin. Tämä kaksikko oli kyllä yhtä hymyä tuon täydellisen luontokohtaamisen jälkeen.













Hylkeitä olisi voinut ihastella vaikka koko päivän, mutta matkaa oli jatkettava. Hylkeiden kohtaaminen sattumalta vähensi paineita seuraavan päivän Jökulsárlón-reissulta, sillä olimme toivoneet näkevämme siellä hylkeitä. Parhaat jutut yleensä sattuu suunnittelematta, ja niin kävi nytkin. Matkalla kohti Höfniä näimme vielä mitä kauneimmain auringonlaskun, joka kruunasi jo täydellisen päivän.











Seuraavassa postauksessa luvassa lisää hylkeitä, ja yksi Islannin suosituimmista nähtävyyksistä - jäätikkölaguuni Jökulsárlón.

To be continued.