MUTKIA MATKASSA

Meillä jäi eilen tämän päivän kohteen suunnittelu ja hotellin varaaminen vähän myöhälle, eli siis toisinsanoen me on yhdeltä yöllä tuskasteltu tän päivän suunnitelmaa. Kriteerinä oli se, että määränpäähän olisi helppo mennä Koperista käsin (ah, mitä kohtalon ivaa), ja että majoitus olisi parvekkeellinen ja halpa.

Saatiin sitten varattua lopulta pikkukylä Icicistä (miten ihmeessä kannettavalla saa laitettua niitä ihmemerkkejä!?) Kroatiasta iihanan halpa ja hyvät arvostelut saanut majatalo. Kulkureittikin oli selvä; bussilla tai junalla Postojnaan ja sieltä sitten Kroatian junaan, joka veisi meidät Opatija-Matuljin rautatieasemalle, ja siitä sitten jotenkin tultaisiin tänne Iciciin.

Tänä aamuna maksettiin hotelli Koperissa, ja majatalon ihana emäntä ystävällisesti heitti meidät bussi- ja rautatieasemalle. Siellä meitä odotti kiva lappu; kaikki junat Postojnaan ja Ljubljanaan (joka oli toinen mahdollinen junanvaihtopaikka) on peruttu, ja korvattu busseilla. Me oltiin rautatieasemalla joskus puoli yhdentoista aikaan, ja seuraava bussi olisi lähtenyt 14.50. Se olisi ollut perillä Postojnassa vain 13 minuuttia ennen ainoan Kroatian junan lähtöä. Bussiasemalta olisi ollut mahdotonta ehtiä rautatieasemalla siinä ajassa, edes taksilla.

Siinä sitä sitten istuttiin Koperin asemalla ja mietittiin että mitähän pirua seuraavaksi. Jos olisimme peruneet hotellin, olisimme kuitenkin joutuneet maksamaan siitä, eli jos olisimme majoittuneet muualla, olisimme maksaneet kahdesta hotellista samalta yöltä. Lisäksi kun ne junat tosiaan oli peruttu, ei vaihtoehtoja mahdollisille paikoille hirveästi jäänyt. Kävin siinä kysymässä takseilta, että mitähän kustantaisi matka Postonjaan. Postonjaan hinta lähti 75 eurosta, mutta surkealta näyttäminen ilmeisesti auttoi, sillä ei tarvinnut edes tinkiä, kun hinta oli pian 60 euroa. Suoraan Iciciin hinta lähti satasesta. Menin keskustelemaan hinnoista Aten kanssa, ja tultiin siihen tulokseen, että Postojnaan on turha mennä. Junaliput olisi maksaneet meiltä yhteensä yli 30 euroa, joten jos Icici on edelleen suunnitelma, mennään suoraan sinne. Pian tulikin taksikuski kyselemään, mikä on tilanne ja kertoi, että hinta on nyt 90 euroa. Me sitten päätettiin tarttua tarjoukseen, sillä muuten olisi pitänyt maksaa kahdesta hotellista. Laskutoimituksien jälkeen tultiin siihen tulokseen, että säästö ei olisi luultavasti ollut kovin suuri, vaikka olisimme tehneet toisin.

Matka taksilla oli hyvin kuoppainen ja mutkitteleva. Lapsuuden matkapahoinvointi palasi elävästi takaisin, ja takapenkki olikin kovin hiljainen. Atte puhui taksikuskin kanssa ihan suuna päänä (aiheina muun muassa dinosaurukset), ja välillä taksikuski katselikin enemmän Attea kuin tietä. Lisäksi tyyppi ajoi ilman käsiä, ja ylinopeutta vähintään 20 km/h. Pelotti.

Nyt kaikki hyvin ja ollaan perillä Icicissä. Parvekkeelta saa otettua puusta taatusti tuoretta limeä, ja aurinko paistaa. Onneks ei peruttu hotellia, täälläkin meitä odotti täydellinen emäntä (ja joku mummo) vaikka sisäänkirjautuminen ei ole vieläkään virallisesti alkanut.  Loppu hyvin kaikki hyvin.

Ps. Aion yrittää kyllä vakuutuksesta osaa taksimatkasta! Luulis onnistuvan, kun kaikki junat oli kerran peruttu?