SYMPAATTINEN MALBORK

Meidän kesälomareissusta Puolaan on jo reilusti yli puoli vuotta, mutta siihen on silti kiva palata blogipostausten muodossa. Varsinkin näin kevään korvilla, tulevista reissuista haaveillessa, on mukavaa viritellä taajuudet hetkeksi menneeseen kesälomamoodiin.

Varsovasta otimme kalliin junan (maksoi muistaakseni kahdelta noin 80 euroa, joka oli kyllä Puolan hinnoissa aika tyyris) Malborkiin. Malbork valikoitui kohteeksemme sekä sen takia, että siitä oli lyhyt jatkaa matkaa seuraavana aamuna Gdanskiin, että Unescon maailmanperintökohteen, Malborkin linnan vuoksi. Malbork on historiallinen, suhteellisen pieni, noin 40 000 asukkaan kaupunki Puolan pohjoisosassa. Koska Malbork oli myös kooltaan aika pieni kaupunki, riitti yhden päivän vierailu meille oikein hyvin.

Olimme varanneet yöksi hotellin aseman läheltä huokeaan 25 euron hintaan. Tai, olimme luulleet hotellin sijaitsevan aseman lähellä, mutta se olikin asemarakennuksessa. Hotelliin mennessämme ovi oli kuitenkin lukossa, ja ohikulkeva poliisi päästi meidät ja erään amerikkalaisen hotellivieraan sisään. Sisäovikin oli lukossa, eikä ovikellon soittoon vastattu. Amerikkalainen mies yritti soittaa ovessa olevaan puhelinnumeroon, mutta turhaan. Odottelimme rapussa noin 20 minuuttia, kunnes kyllästyneen näköinen hotellityöntekijä tuli päästämään meidät sisään. Ei tervehdyksiä, ei pahoitteluja, ei mitään. "Give me your passport", oli ainut mitä tältä äärimmäisen palveluhenkiseltä neidiltä irtosi. Kun pääsimme huoneeseen, saimme järkyttyä uudemman kerran. Huone oli likainen, nuhruinen ja kerrassaan kamala. Suihkusta tuli vain kylmää vettä. Meillä ei ollut edes tyynynliinoja. Ymmärrän toki, että 25 eurolla ei Hiltonia saa, mutta asiakaspalvelu on ihan ilmaista. Reissuilla on tullut huomattua, että mitä halvempaan (eli yleensä pienempään) majataloon menee, sitä ystävällisempää palvelua yleensä saa. Huone olisi vielä menetellyt, mutta palvelusta jäi paha maku suuhun. Halusimme poistua paikasta nopeasti, joten kätimme vain kimpsut ja kampsut hotellille, ja lähdimme kohti Malborkin linnaa.

Parin kilometrin kävelyn jälkeen eteemme avautui näyttävä linnake. Malborkin linna on rakennettu 1200-luvulla ja se on maa-alueeltaan maailman suurin linna. Malborkin linna on toiminut niin asevarastona, hallintokeskuksena kuin kuninkaan väliaikaisena asuinpaikkanakin vaiheikkaan historiansa aikana. Toisessa maailmansodassa linna tuhoutui pahasti. Linnaa on entisöity useaan otteeseen, ja nykyisin se toimii museona.

Kesäpäivä oli kuuma, ja linnakkeella oli paljon ihmisiä. Linnaan olisi saanut ostaa lippuja sisäkierrostakin varten, mutta me tyydyimme ihasteluun ulkopuolelta. 

Linnakkeella oli yhtä sun toista matkamuistokojua ja ruokapaikkaa. Lapset juoksivat innoissaan linnanneito- ja ritariasuissaan ympäri linnan pihaa. Ystävykset pelasivat korttia linnan muureilla ja iäkkäät herrasmiehet kalastelivat linnakkeen vieressä virtaavassa joessa. Kyyhkyset istuivat vieri vieressä linnan katolla. Pysähdyimme syömään muurien sisäpuolelle yhteen linnan ravintoloista, ja katselimme kun tarjoilijat toivat ulos kissoille ruokaa. Tunnelma oli rento kauniina kesäpäivänä. 

Linnakkeen tutkimisen jälkeen kuljimme syrjäisiä katuja pitkin puistonpenkille istuskelemaan ja tutkimaan Malborkin menoa. Varsovaan verrattuna Malbork oli kovin kylämäinen ja vehreä. Istuskellessamme unelmoimme puiston viereisestä hotellista, muistelimme menneitä reissuja, nautimme nykyisestä ja haaveilimme tulevista. Jatkoimme haahuilua vielä Malborkin keskustaan ja joimme kylmät oluet (tai no, aika monet kun piti vältellä hotelliin menemistä) auringon laskiessa terassilla.

Malbork oli ihanan sympaattinen paikka, joka tarjosi täydellisen välipäivän Varsovan kaupunkiloman ja Gdanskin kaveriloman keskelle. Kiireetöntä istuskelua ilman mitään sen kummempaa tekemistä. Yhdessäoloa ja juttelua huurteisen äärellä. Mitä sitä lomalta muuta voi toivoakaan?

Ps. Oltiin saatu yöksi tyynynliinat. Uni tuli helposti kiitos terassilla vietetyn pitkän tovin. 

NUKU YÖ ULKONA -HAASTE

Suomen latu haastoi eilen 17.9. ihmiset nukkumaan yönsä ulkona. Ulkona nukkumisen tavoitteena oli saada ihmiset nauttimaan luonnosta ja saada näkyvyyttä ainutlaatuisille jokamiehenoikeuksillemme. Haasteen toteuttaminen oli tehty kaikille mahdolliseksi, sillä haasteeseen osallistumiseen ei oikeastaan tarvinnut kuin makuupussin. Yöpymiseen kelpasi kaikki teltasta laavuun ja riippumattoon ja paikaksi vaikka ihan vaan oma takapiha tai parveke.

Mekin päätimme osallistua haasteeseen, mutta koska telttailukokemuksemme rajautuvat festareihin, jätimme suosiolla telttaunet hienoissa kansallispuistoissa väliin, ja pystytimme teltan omalle takapihalle. Vaikka omalla takapihalla telttaillessa ei pääsekään nauttimaan varsinaisesti Suomen ihmeellisestä luonnosta eikä jokamiehenoikeuksista, oli siitä hyvä aloittaa. 

Illan jo hämärtyessä ripustin jouluvalot vaahteraan ja pystytin teltan vaahteran alle. Puolen yön aikaan vedimme villasukat jalkaan ja pipot päähän, otimme makuupussit ja tyynyt kainaloon ja kömmimme telttaan. Teltassa oli yllättävän lämmin, ja puuhun ripustetut valot valaisivat myös teltan sisällä. Mitään pelottavaa rapinaakaan ei kuulunut, ja alkuyö sujuikin oikein mukavasti.

Viiden aikaan heräsimme kummatkin takapihamme vierestä kulkevan vilkkaan tien ääniin. Vieläkään ei ollut kovin kylmä, mutta mukavuudenhalu vei kuitenkin voiton, ja palasimme sisälle nukkumaan. Vaikka unet eivät kovin pitkään kestäneetkään, katsoimme haasteen olevan silti suoritettu. Tästä oli hyvä aloittaa telttailut, ja ensi kesänä suuntaamme teltan kanssa valloittamaan ainakin yhtä lukuisista kansallispuistoistamme. Ehkä ne omaa katajaa eksoottisemmat maisemat helpottavat parempien unien saantia. Ainakin kesällä on lämmintä ja valoisaa, eikä kansallispuistossa toivottavasti ajeta viritetyillä mopoilla koko yötä?

Team KAten ensimmäinen telttailukokeilu (ilman festareita) suoritettu onnistuneesti ja jatkoa seuraa.

VARSOVA - VASTAKOHTIEN KAUPUNKI

Heinäkuun viimeisinä hellepäivinä oli aika lähteä kesälomareissulle Puolaan. Olimme varanneet ensimmäisiksi pariksi yöksi hotellin Varsovasta, josta jatkoimme yhdeksi yöksi Malborkiin, ja Malborkista jatkoimme kolmeksi yöksi Gdanskiin viettämään yhteistä lomaa ystävien kanssa.

Normaalit ihmiset googlettelevat ennen reissua nähtävyyksiä ja hyviä ravintoloita, allekirjoittanut sen sijaan "terrorism in kohdemaa". Reissu tuli jo melkein peruttua, sillä päivää ennen lähtöä löysin tiedotteen, jonka mukaan Puolaa oli varoitettu terrori-iskuista juuri reissupäiviksemme - Krakovassa kun oli parhaillaan katolisen kirkon järjestämä World Youth Day, jonne oli tulossa jopa yli 2 miljoonaa kävijää! Onneksi Atte on järkevä ja rauhallinen, ja sai minut vakuutettua, että riski on kuitenkin hyvin pieni, sillä emme olleet edes suuntaamassa Krakovaan. Heinäkuun viimeisenä keskiviikkona, budjettimatkalaisille tyypillisesti aivan liian aikaisin aamulla, lähti lentomme kohti meille molemmille uutta maata.

Olimme Varsovassa jo aamuyhdeksältä. Koska Puolassa budjettimatkalainenkin suorastaan kylpi rahassa, olimme valinneet majapaikaksemme hyvin epätyypillisesti laadukkaan hotellin, ihan Hiltonin! Saimme jättää rinkat Hiltoniin, ja lähteä kiertelemään kaupunkia ennen hotellin check innin alkua.

Söimme halvat ja herkulliset aamupalat hotellin läheisessä kahvilassa, ja ihmettelimme säätä. Varsovaan oli luvattu koko vierailumme ajaksi kovaa ukkosta, mutta mitä vielä - aurinko paistoi jopa liian kuumasti, ja sateesta ja ukkosesta ei ollut tietoakaan. Kiertelimme kaupungissa vailla määränpäätä, ja löysimmekin mukavan puiston, (ilmaisen!) puolalaisen sotamuseon, Muzeum Wojska Polskiegon, sekä palmun keskellä vilkasta tietä.

Olimme heränneet aamulla ennen kolmea (!!), joten olimme enemmän kuin onnellisia päästessämme vihdoin hotellihuoneeseen päiväunille. Täytyy myöntää, että kyllä hieman hävetti mennä hienoon hotelliin tämän näköisenä:

Hiltonia ei voi kylliksi kehua. Huone oli ihana ja meidän mittapuullemme ihan luksus, palvelu oli ystävällistä (reissussa rähjääntyneestä ulkonäöstä huolimatta), ja se tärkein eli aamupalakin oli oikein jees. Oli pekonia ja hedelmiä, ja saipa siellä jopa paistaa omat vohvelinsakin. Hintaa tälle unelmahotellille, jonka sijaintikin oli todella hyvä, tuli 75 euroa / yö. Todellakin joka euron arvoinen ja enemmänkin. Olimme saaneet huoneen kerroksesta 14, eikä näkymistä ainakaan voinut valittaa. Olisi voinut jännittää noin korkealla, jos se ukkonen olisi sittenkin iskenyt päälle. Onneksi ei iskenyt.

Seuraavana aamuna lähdimme kävelemään kiertoreittiä kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla löytyi yhtä sun toista, suihkulähteitä, muistomerkkejä, kukkaloistoa, neuvosliittolaisia kerrostaloja ja puistoja. Reissussa rähjääntyy -sanonta todisti itsensä kirjaimellisesti, kun eräs pulu pulunen päätti yli lennellessään paskoa päälleni. Onneksi oli savetteja ja iloinen reissumieli mukana.

Yksi hämmentävä asia Varsovassa oli ilmanpuhtaus. Taivas ei ollut sinisen sininen kuten kotimaassa, vaan se oli pikemminkiin sinertävän harmaa kirkkaanakin päivänä. Luulin ensin, että näköni on hunontunut entisestään, kun pilvenpiirtäjien reunat näkyivät sumuisena. Kyse olikin ilmeisesti saasteesta - Varsovan väkiluku kun on kuitenkin lähempänä kahta miljoonaa, joten ilmanlaatu oli ihan toista luokkaa kuin Suomessa.

Vanhaan kaupunkiin päästyämme saimme huomata, että kohde oli muidenkin turistien käymislistalla. Pakenimme siis hetkeksi sivukujalle pubiin tekemään sotasuunnitelmaa. Ennen reissua olin hokenut "ei sitten mennä mihinkään missä on paljon ihmisiä, ja pysytään poissa väkijoukoista, niin pysytään ehjänä" -mantraa kyllästymiseen asti, mutta se näytti olevankin helpommin sanottu kuin tehty! Vanha kaupunki näytti sieltä sivukujalta ihasteltunakin niin kauniilta, että edes väkimäärät eivät saaneet meitä pysymään poissa. Yllätys yllätys, jouduimme sitten vielä juuri siihen mitä olin etukäteen pelännyt ja vältellyt - keskelle World Youth Day -kulkuetta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja jengillä näytti olevan oikeasti hauskaa ilosanomaa julistaessaan. Ja näkymäthän eivät toki olisivat voineet juuri kauniimmat olla.

Vanhan kaupungin sisältä löytyi turistien lisäksi kauniita taloja, pieniä kujia, värikkäitä ovia ja upeita maisemia sekä hyvää ruokaa tarjonnut ravintola. Ei siinä kylmä tuoppi kädessä ja auringon porottaessa taivaalta ehtinyt enää miettiä maailman kurjuuksia saatika pelkäämään. Lomalla sitä vaan osaa nauttia hetkestä (vastustan silti carpe diem -sanontaa).

Jos jotain, niin Varsova oli vastakohtaisuuksien kaupunki. Varsova oli kauniita kukertavia taloja ja betonisia neuvostokortteleita. Pilvenpiirtäjiä ja vanhoja kirkkoja. Uuden kiiltävää ja ränsistynyttä. Vanhuksia syöttämässä sorsia, leikkiviä lapsia ja ilotyttöjä. Rakkauslukkoja ja piikkilanka-aitoja. Jumalattomia ostoskeskuksia ja pieniä tupakkakauppoja. Vihreitä puistoja ja halpaa olutta. Varsovalla oli sielu, suuri sellainen. Se oli täydellinen sekoitus kaikkea - elämää.

Voi Varsova minkä teit. Aion vielä palata.