Normaalit ihmiset googlettelevat ennen reissua nähtävyyksiä ja hyviä ravintoloita, allekirjoittanut sen sijaan "terrorism in kohdemaa". Reissu tuli jo melkein peruttua, sillä päivää ennen lähtöä löysin tiedotteen, jonka mukaan Puolaa oli varoitettu terrori-iskuista juuri reissupäiviksemme - Krakovassa kun oli parhaillaan katolisen kirkon järjestämä World Youth Day, jonne oli tulossa jopa yli 2 miljoonaa kävijää! Onneksi Atte on järkevä ja rauhallinen, ja sai minut vakuutettua, että riski on kuitenkin hyvin pieni, sillä emme olleet edes suuntaamassa Krakovaan. Heinäkuun viimeisenä keskiviikkona, budjettimatkalaisille tyypillisesti aivan liian aikaisin aamulla, lähti lentomme kohti meille molemmille uutta maata.
Olimme Varsovassa jo aamuyhdeksältä. Koska Puolassa budjettimatkalainenkin suorastaan kylpi rahassa, olimme valinneet majapaikaksemme hyvin epätyypillisesti laadukkaan hotellin, ihan Hiltonin! Saimme jättää rinkat Hiltoniin, ja lähteä kiertelemään kaupunkia ennen hotellin check innin alkua.
Söimme halvat ja herkulliset aamupalat hotellin läheisessä kahvilassa, ja ihmettelimme säätä. Varsovaan oli luvattu koko vierailumme ajaksi kovaa ukkosta, mutta mitä vielä - aurinko paistoi jopa liian kuumasti, ja sateesta ja ukkosesta ei ollut tietoakaan. Kiertelimme kaupungissa vailla määränpäätä, ja löysimmekin mukavan puiston, (ilmaisen!) puolalaisen sotamuseon, Muzeum Wojska Polskiegon, sekä palmun keskellä vilkasta tietä.
Olimme heränneet aamulla ennen kolmea (!!), joten olimme enemmän kuin onnellisia päästessämme vihdoin hotellihuoneeseen päiväunille. Täytyy myöntää, että kyllä hieman hävetti mennä hienoon hotelliin tämän näköisenä:
Hiltonia ei voi kylliksi kehua. Huone oli ihana ja meidän mittapuullemme ihan luksus, palvelu oli ystävällistä (reissussa rähjääntyneestä ulkonäöstä huolimatta), ja se tärkein eli aamupalakin oli oikein jees. Oli pekonia ja hedelmiä, ja saipa siellä jopa paistaa omat vohvelinsakin. Hintaa tälle unelmahotellille, jonka sijaintikin oli todella hyvä, tuli 75 euroa / yö. Todellakin joka euron arvoinen ja enemmänkin. Olimme saaneet huoneen kerroksesta 14, eikä näkymistä ainakaan voinut valittaa. Olisi voinut jännittää noin korkealla, jos se ukkonen olisi sittenkin iskenyt päälle. Onneksi ei iskenyt.
Seuraavana aamuna lähdimme kävelemään kiertoreittiä kohti vanhaa kaupunkia. Matkalla löytyi yhtä sun toista, suihkulähteitä, muistomerkkejä, kukkaloistoa, neuvosliittolaisia kerrostaloja ja puistoja. Reissussa rähjääntyy -sanonta todisti itsensä kirjaimellisesti, kun eräs pulu pulunen päätti yli lennellessään paskoa päälleni. Onneksi oli savetteja ja iloinen reissumieli mukana.
Yksi hämmentävä asia Varsovassa oli ilmanpuhtaus. Taivas ei ollut sinisen sininen kuten kotimaassa, vaan se oli pikemminkiin sinertävän harmaa kirkkaanakin päivänä. Luulin ensin, että näköni on hunontunut entisestään, kun pilvenpiirtäjien reunat näkyivät sumuisena. Kyse olikin ilmeisesti saasteesta - Varsovan väkiluku kun on kuitenkin lähempänä kahta miljoonaa, joten ilmanlaatu oli ihan toista luokkaa kuin Suomessa.
Vanhaan kaupunkiin päästyämme saimme huomata, että kohde oli muidenkin turistien käymislistalla. Pakenimme siis hetkeksi sivukujalle pubiin tekemään sotasuunnitelmaa. Ennen reissua olin hokenut "ei sitten mennä mihinkään missä on paljon ihmisiä, ja pysytään poissa väkijoukoista, niin pysytään ehjänä" -mantraa kyllästymiseen asti, mutta se näytti olevankin helpommin sanottu kuin tehty! Vanha kaupunki näytti sieltä sivukujalta ihasteltunakin niin kauniilta, että edes väkimäärät eivät saaneet meitä pysymään poissa. Yllätys yllätys, jouduimme sitten vielä juuri siihen mitä olin etukäteen pelännyt ja vältellyt - keskelle World Youth Day -kulkuetta. Kaikki meni kuitenkin hyvin, ja jengillä näytti olevan oikeasti hauskaa ilosanomaa julistaessaan. Ja näkymäthän eivät toki olisivat voineet juuri kauniimmat olla.
Vanhan kaupungin sisältä löytyi turistien lisäksi kauniita taloja, pieniä kujia, värikkäitä ovia ja upeita maisemia sekä hyvää ruokaa tarjonnut ravintola. Ei siinä kylmä tuoppi kädessä ja auringon porottaessa taivaalta ehtinyt enää miettiä maailman kurjuuksia saatika pelkäämään. Lomalla sitä vaan osaa nauttia hetkestä (vastustan silti carpe diem -sanontaa).
Jos jotain, niin Varsova oli vastakohtaisuuksien kaupunki. Varsova oli kauniita kukertavia taloja ja betonisia neuvostokortteleita. Pilvenpiirtäjiä ja vanhoja kirkkoja. Uuden kiiltävää ja ränsistynyttä. Vanhuksia syöttämässä sorsia, leikkiviä lapsia ja ilotyttöjä. Rakkauslukkoja ja piikkilanka-aitoja. Jumalattomia ostoskeskuksia ja pieniä tupakkakauppoja. Vihreitä puistoja ja halpaa olutta. Varsovalla oli sielu, suuri sellainen. Se oli täydellinen sekoitus kaikkea - elämää.
Voi Varsova minkä teit. Aion vielä palata.
Olen kuullut, että iloinen reissumieli on paras liuotin pulunpaskalle. Yksi homma jäi silti hämmästyttämään; tuossa jossain sotilaskohteessa oli selvästi muistotaulu Toisen Maailmansodan taisteluista. Kaikkia noita taisteluita en tunne, mutta olen melko vakuuttunut, että Narvikin (Norjan vastarintaliike vs. Saksa), Arnhemin (Hollanti vs. Saksa) tai Monte Cassinon (miehitetty Italia vs. Saksa) taisteluihin ei Puola eikä puolalaiset ottaneet osaa.
VastaaPoistaJa sitä paitsi carpe diem, perkele!
Ei kylläkään myös Tobrukin taisteluun Libyassa. Ja Varsovan geton taistelukin oli vähän siinä ja tässä, siihen osallistui toki aivan tolkuton määrä puolalaisia (eikä pelkästään Puolan juutalaisia, kuten monet historiankirjat väittävät, vaan myös paljon ihan katolisia puolalaisia, jotka tukivat juutalaisia), mutta ei varsinaisesti Puola valtiona.
VastaaPoista