sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

SYMPAATTINEN MALBORK

Meidän kesälomareissusta Puolaan on jo reilusti yli puoli vuotta, mutta siihen on silti kiva palata blogipostausten muodossa. Varsinkin näin kevään korvilla, tulevista reissuista haaveillessa, on mukavaa viritellä taajuudet hetkeksi menneeseen kesälomamoodiin.

Varsovasta otimme kalliin junan (maksoi muistaakseni kahdelta noin 80 euroa, joka oli kyllä Puolan hinnoissa aika tyyris) Malborkiin. Malbork valikoitui kohteeksemme sekä sen takia, että siitä oli lyhyt jatkaa matkaa seuraavana aamuna Gdanskiin, että Unescon maailmanperintökohteen, Malborkin linnan vuoksi. Malbork on historiallinen, suhteellisen pieni, noin 40 000 asukkaan kaupunki Puolan pohjoisosassa. Koska Malbork oli myös kooltaan aika pieni kaupunki, riitti yhden päivän vierailu meille oikein hyvin.


Olimme varanneet yöksi hotellin aseman läheltä huokeaan 25 euron hintaan. Tai, olimme luulleet hotellin sijaitsevan aseman lähellä, mutta se olikin asemarakennuksessa. Hotelliin mennessämme ovi oli kuitenkin lukossa, ja ohikulkeva poliisi päästi meidät ja erään amerikkalaisen hotellivieraan sisään. Sisäovikin oli lukossa, eikä ovikellon soittoon vastattu. Amerikkalainen mies yritti soittaa ovessa olevaan puhelinnumeroon, mutta turhaan. Odottelimme rapussa noin 20 minuuttia, kunnes kyllästyneen näköinen hotellityöntekijä tuli päästämään meidät sisään. Ei tervehdyksiä, ei pahoitteluja, ei mitään. "Give me your passport", oli ainut mitä tältä äärimmäisen palveluhenkiseltä neidiltä irtosi. Kun pääsimme huoneeseen, saimme järkyttyä uudemman kerran. Huone oli likainen, nuhruinen ja kerrassaan kamala. Suihkusta tuli vain kylmää vettä. Meillä ei ollut edes tyynynliinoja. Ymmärrän toki, että 25 eurolla ei Hiltonia saa, mutta asiakaspalvelu on ihan ilmaista. Reissuilla on tullut huomattua, että mitä halvempaan (eli yleensä pienempään) majataloon menee, sitä ystävällisempää palvelua yleensä saa. Huone olisi vielä menetellyt, mutta palvelusta jäi paha maku suuhun. Halusimme poistua paikasta nopeasti, joten kätimme vain kimpsut ja kampsut hotellille, ja lähdimme kohti Malborkin linnaa.






Parin kilometrin kävelyn jälkeen eteemme avautui näyttävä linnake. Malborkin linna on rakennettu 1200-luvulla ja se on maa-alueeltaan maailman suurin linna. Malborkin linna on toiminut niin asevarastona, hallintokeskuksena kuin kuninkaan väliaikaisena asuinpaikkanakin vaiheikkaan historiansa aikana. Toisessa maailmansodassa linna tuhoutui pahasti. Linnaa on entisöity useaan otteeseen, ja nykyisin se toimii museona.

Kesäpäivä oli kuuma, ja linnakkeella oli paljon ihmisiä. Linnaan olisi saanut ostaa lippuja sisäkierrostakin varten, mutta me tyydyimme ihasteluun ulkopuolelta. 







Linnakkeella oli yhtä sun toista matkamuistokojua ja ruokapaikkaa. Lapset juoksivat innoissaan linnanneito- ja ritariasuissaan ympäri linnan pihaa. Ystävykset pelasivat korttia linnan muureilla ja iäkkäät herrasmiehet kalastelivat linnakkeen vieressä virtaavassa joessa. Kyyhkyset istuivat vieri vieressä linnan katolla. Pysähdyimme syömään muurien sisäpuolelle yhteen linnan ravintoloista, ja katselimme kun tarjoilijat toivat ulos kissoille ruokaa. Tunnelma oli rento kauniina kesäpäivänä. 













Linnakkeen tutkimisen jälkeen kuljimme syrjäisiä katuja pitkin puistonpenkille istuskelemaan ja tutkimaan Malborkin menoa. Varsovaan verrattuna Malbork oli kovin kylämäinen ja vehreä. Istuskellessamme unelmoimme puiston viereisestä hotellista, muistelimme menneitä reissuja, nautimme nykyisestä ja haaveilimme tulevista. Jatkoimme haahuilua vielä Malborkin keskustaan ja joimme kylmät oluet (tai no, aika monet kun piti vältellä hotelliin menemistä) auringon laskiessa terassilla.







Malbork oli ihanan sympaattinen paikka, joka tarjosi täydellisen välipäivän Varsovan kaupunkiloman ja Gdanskin kaveriloman keskelle. Kiireetöntä istuskelua ilman mitään sen kummempaa tekemistä. Yhdessäoloa ja juttelua huurteisen äärellä. Mitä sitä lomalta muuta voi toivoakaan?

Ps. Oltiin saatu yöksi tyynynliinat. Uni tuli helposti kiitos terassilla vietetyn pitkän tovin. 

1 kommentti:

  1. Jos olisin ollut matkassa, niin todennäköisesti olisin juoksennellut lasten kanssa linnanneito- ja/tai ritariasussa ympäri linnan pihaa, vähän niin kuin paappa meidän kölövien kanssa.

    VastaaPoista