Sunnuntaina ajettiin yhteensä noin 370 kilometria, ensin Ólafsvíkista Snæfellsjökullin kansallispuiston läpi Hellnariin ja takaisin, ja sitten Ólafsvikista Blönduokseen. Karttanäkymä ei mobiililla oikein toimi (tilannetta selvitellään), joten tässä vain kuvankaappaus reitistä.
Sunnuntaiaamu valkeni Ólafsvíkissä aurinkoisena yöllisen myrskyn jälkeen. Kun katsoimme aamulla ulos ikkunasta, huomasimme saapuneemme pikkuruiseen kylään. Takapihallamme näkyi vuori ja Ólafsvíkin tunnetuin nähtävyys eli kirkko Ólafsvíkurkirkja. Ihan päivän aiheeseen liittymättä, Islannissa oli todella paljon pieniä kirkkoja mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kirkot olivat suuria nähtävyyksiä aina Blönduoksen pikkukylästä Reykjavikiin, kirkon koosta ja ulkomuodosta riippumatta. Mekin näimme roadtripimme aikana varmaan lähemmäs sata kirkkoa!
Syy siihen, miksi poikkesimme heti Ring Roadilta ja menimme ensimmäiseksi yöksi Ólafsvíkiin, oli sen sijainti Snæfellsjökullin kansallispuiston vieressä. Aamiaisen jälkeen pakkasimme rinkat ja lähdimmekin ajelemaan länteen kohti kansallispuistoa.
Ólafsvíkistä Snæfelsjökullin kansallispuiston alkuun oli noin kymmenen kilometriä. Noinkin pienen kilometrimäärän aikana ehti jo sataa lunta, vettä ja räntää. Kun pääsimme kansallispuistoon näyttäytyi aurinko taas pilvien välistä ja paistoikin koko puistossa kiertelyn ajan. Tuuli oli aika kylmä, mutta aurinko ja upeat maisemat lämmittivät mieltä.
Kansallispuistossa oli monia eri kävelyreittejä. Me jalkauduimme autosta Beruvíkissa, ja lähdimme kävelemään merkittyä polkua rantaa pitkin. Matka autolle ja takaisin oli yhteensä ehkä vähän vajaa kolme kilometriä. Kylmä tuuli esti meitä jatkamasta kävelyä rantaan asti, mutta eipä se kauheasti haitannut. Islanti kyllä jaksoi yllättää maisemien monimuotoisuudellaan - tuon kolmen kilometrin aikana kävelimme niin kallioilla, sammalella, niityllä kuin lumen päälläkin niinkuin haltiat ikään.
Lenkin jälkeen matka jatkui kansallispuiston toiseen päähän, jolloin teimme U-käännöksen ja palasimme samaa reittiä takaisin. Snæfellsnesin niemimaan olisi voinut kiertääkin, mutta krhm eräs jo aikaisemmin meille harmaita hiuksia aiheuttanut tie numero 54 oli edelleen poikki. Olisimme halunneet nähdä myös kuuluisan Snæfell-tulivuoren (josta käytetään usein myös nimitystä Snæfellsjökull, sillä Islannissa on yhteensä kolme samannimistä tulivuorta), mutta sekin tyssäsi tuohon kirottuun tiehen. Snæfell oli itselleni tuttu entuudestaan herra Foggin ansiosta. Matka maailman ympäri 80 päivässä -piirretyn jatko-osassa Matka maan keskipisteeseen Snæfell oli suuressa roolissa, sillä Snæfellin kraaterista laskeuduttiin todellakin maan keskipisteeseen. Nyyh olisin kovasti halunnut nähdä tuon lapsuudesta hyvinkin "tutun" tulivuoren, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Tämähän tarkoittaa sitä, että meidän on pakko palata Islantiin...
Matka siis jatkui itään läpi Ólafsvíkin kohti Ring Roadia. Oli kiva nähdä millaisia teitä pitkin olimme yöllä tulleet, sillä yön pimeydessä emme olleet nähneet mitään. Ja sanotaanko että onneksi emme olleet nähneet - tien toisella puolella oli vuoria "vyöryviä kiviä" -liikennemerkeillä varustettuina ja toisella puolella jyrkkä pudotus suoraan mereen. Jos olisimme nähneet näkymät yöllä, olisin tuskin hengissä sillä olisin pelännyt itseni kuoliaaksi.
Kuten jo aiemmin sanottu, maisemat Islannissa vaihtelivat hyvin nopeasti, ja päivän aikana näki maisemia ääripäästä toiseen. Roadtrip jatkui kohti pohjoisen pientä Blönduos-kylää lumisissa maisemissa. Ajoimme vuorien yli pientä serpentiinitietä, joka sisälsi paljon sokeita mäkiä. Välillä jännitti enemmän, välillä vähemmän, mutta maisemat - ne olivat aina yhtä upeat.
Blönduokseen perille pääsimme alkuillasta. Majoituimme Guesthouse Kiljanissa, jota piti puolalaistaustainen Jolanta. Palvelu oli taas ihan ykkösluokkaa, mutta huone oli... aika erikoinen. Seinissä oli neljää eri maalia/tapettia, ja listoja löytyi viidessä eri värissä. Komeuden kruunasi pramea kattokruunu ja maailman pelottavin pelletaulu ruokasalissa. Meillä oli jaettu kylpyhuone, mutta olimme majatalon ainoat asiakkaat, joten kylppäri oli käytännössä oma. Koin suuren järkytyksen kun menin suihkuun. Islantihan on tulivuoriperäinen saari, ja vesikin tulee joissain paikoissa kuumista lähteistä. Näin oli Kiljanissa, ja se suihkun haju oli aivan kammottava. Koska mätä kananmuna ei ilmeisesti itsessään ollut tarpeeksi paha, oli kylppäriin laitettu jotain tuoksuöljyä hajua "hälventämään". Oksennusrefleksi check. Suihkuttelu piti toimittaa nenällä hengittämättä, ja kaiken lisäksi vesi tummensi hopeaketjuni. Onneksi sen saa puhdistettua. Toivottavasti.
Paikkana Blönduos oli verrattavissa Laihiaan. Siellä ei ollut juuri mitään. Seuraavana aamuna tie vei meidät taas uusiin paikkoihin, tällä kertaa kuumille lähteille.
To be continued.
Kansallispuistossa oli monia eri kävelyreittejä. Me jalkauduimme autosta Beruvíkissa, ja lähdimme kävelemään merkittyä polkua rantaa pitkin. Matka autolle ja takaisin oli yhteensä ehkä vähän vajaa kolme kilometriä. Kylmä tuuli esti meitä jatkamasta kävelyä rantaan asti, mutta eipä se kauheasti haitannut. Islanti kyllä jaksoi yllättää maisemien monimuotoisuudellaan - tuon kolmen kilometrin aikana kävelimme niin kallioilla, sammalella, niityllä kuin lumen päälläkin niinkuin haltiat ikään.
Lenkin jälkeen matka jatkui kansallispuiston toiseen päähän, jolloin teimme U-käännöksen ja palasimme samaa reittiä takaisin. Snæfellsnesin niemimaan olisi voinut kiertääkin, mutta krhm eräs jo aikaisemmin meille harmaita hiuksia aiheuttanut tie numero 54 oli edelleen poikki. Olisimme halunneet nähdä myös kuuluisan Snæfell-tulivuoren (josta käytetään usein myös nimitystä Snæfellsjökull, sillä Islannissa on yhteensä kolme samannimistä tulivuorta), mutta sekin tyssäsi tuohon kirottuun tiehen. Snæfell oli itselleni tuttu entuudestaan herra Foggin ansiosta. Matka maailman ympäri 80 päivässä -piirretyn jatko-osassa Matka maan keskipisteeseen Snæfell oli suuressa roolissa, sillä Snæfellin kraaterista laskeuduttiin todellakin maan keskipisteeseen. Nyyh olisin kovasti halunnut nähdä tuon lapsuudesta hyvinkin "tutun" tulivuoren, mutta tällä kertaa se ei onnistunut. Tämähän tarkoittaa sitä, että meidän on pakko palata Islantiin...
Matka siis jatkui itään läpi Ólafsvíkin kohti Ring Roadia. Oli kiva nähdä millaisia teitä pitkin olimme yöllä tulleet, sillä yön pimeydessä emme olleet nähneet mitään. Ja sanotaanko että onneksi emme olleet nähneet - tien toisella puolella oli vuoria "vyöryviä kiviä" -liikennemerkeillä varustettuina ja toisella puolella jyrkkä pudotus suoraan mereen. Jos olisimme nähneet näkymät yöllä, olisin tuskin hengissä sillä olisin pelännyt itseni kuoliaaksi.
Kuten jo aiemmin sanottu, maisemat Islannissa vaihtelivat hyvin nopeasti, ja päivän aikana näki maisemia ääripäästä toiseen. Roadtrip jatkui kohti pohjoisen pientä Blönduos-kylää lumisissa maisemissa. Ajoimme vuorien yli pientä serpentiinitietä, joka sisälsi paljon sokeita mäkiä. Välillä jännitti enemmän, välillä vähemmän, mutta maisemat - ne olivat aina yhtä upeat.
Blönduokseen perille pääsimme alkuillasta. Majoituimme Guesthouse Kiljanissa, jota piti puolalaistaustainen Jolanta. Palvelu oli taas ihan ykkösluokkaa, mutta huone oli... aika erikoinen. Seinissä oli neljää eri maalia/tapettia, ja listoja löytyi viidessä eri värissä. Komeuden kruunasi pramea kattokruunu ja maailman pelottavin pelletaulu ruokasalissa. Meillä oli jaettu kylpyhuone, mutta olimme majatalon ainoat asiakkaat, joten kylppäri oli käytännössä oma. Koin suuren järkytyksen kun menin suihkuun. Islantihan on tulivuoriperäinen saari, ja vesikin tulee joissain paikoissa kuumista lähteistä. Näin oli Kiljanissa, ja se suihkun haju oli aivan kammottava. Koska mätä kananmuna ei ilmeisesti itsessään ollut tarpeeksi paha, oli kylppäriin laitettu jotain tuoksuöljyä hajua "hälventämään". Oksennusrefleksi check. Suihkuttelu piti toimittaa nenällä hengittämättä, ja kaiken lisäksi vesi tummensi hopeaketjuni. Onneksi sen saa puhdistettua. Toivottavasti.
Paikkana Blönduos oli verrattavissa Laihiaan. Siellä ei ollut juuri mitään. Seuraavana aamuna tie vei meidät taas uusiin paikkoihin, tällä kertaa kuumille lähteille.
To be continued.
On Laihialla sentään Nuukuuren museo. Ja Laihian metalli sekä Laihian mallas.
VastaaPoistaJa onhan siellä viinakauppakin, S-marketilla.