TYTÖT LONTOOSSA - MITÄ TULI TEHTYÄ

Englannin reissusta tuntuu olevan jo ikuisuus, mutta postauksia on vielä tulossa! Aika tuntuu olevan kortilla, vaikka en edes tiedä mitä tässä lähiaikoina on tullut tehtyä. Töitä kai lähinnä, ja kotiin tullessa tekee mieli olla ajattelematta yhtään mitään. Vaikka itse blogin kirjoittamisesta hurjasti tykkäänkin, on vaikeaa saada kone avattua kotona, kun sen edessä on istunut jo koko päivän. Tämäkin postaus on ollut puolivalmiina luonnoksena jo ties kuinka kauan, mutta en ole saanut sitä millään ulos. Kuten aikaisemmin jo mainitsin, kuvien asettelun kanssa on ollut mitä kummallisempia ongelmia. Pidin tässä yksi päivä pienen koodailutuokion, ja toivottavasti homma lähtisi nyt rullaamaan astetta paremmin.

Me yövyttiin tyttöjen kanssa Lontoossa Thistle City Barbican -hotellissa. Hotellista ei jäänyt mitenkään erityisen positiiviset tunnelmat. Nettisivujen perusteella hotelli näyttää paljon paremmalta kuin mitä se todellisuudessa oli. Huoneet olivat vähän nuhjuiset, mutta ei mitään sen suurempaa valitettavaa. Pölyallergikolle kokolattiamatto ei ole ihanteellisin lattiamateriaali, mutta Englannissa kokolattiamatolta on vähän vaikea välttyä. Hotelli saakin miinuspisteitä lähinnä epäystävällisestä palvelusta, ja siitä, että varaustilanteessa luvattu ilmainen aamiainen ei kuulunutkaan enää paikan päällä hintaan. Hotelli sijaitsi Barbicanin kaupunginosassa, josta oli keskustaan noin 10 minuutin metromatka. Hotellilta oli metroasemalle vähän turhan pitkä matka. Kävely itsessään ei haitannut, vaan se, että kävely vei kuitenkin aika paljon aikaa. Viimeisenä kokonaisena päivänä löydettiin onneksi bussiasema hieman lähempää.

Ekana päivänä me kierreltiin vähän Barbicanissa. Siellä oli jotkut ihanat katuruokameiningit meneillään, ja yksi katu oli täynnä vain erilaisia ruokakojuja. En tiedä oliko se jokapäiväistä, vai oliko kyseessä vain jotkut markkinat. Ruokaa oli tarjolla joka makuun - oli afrikkalaista, vegesapuskaa, burritoja ja ribsejä. Kojuista myytävä ruoka oli take away -tyyppistä, eikä pöytiä ollut missään, joten päädyimme syömään kuitenkin perusravintolaan.

Hotellin aamupala olisi maksanut muistaakseni 12 puntaa, joten päätimme aamuisin syödä muissa paikoissa yli puolet halvemmalla. Yhtenä aamuna lähdimme metrolla kohti Hammersmithin Primarkia, ja söimme aamupalan yhdessä pubissa. Ruoka oli ihanaa ja sitä oli vähän liiankin riittävästi. Aamupalan jälkeen shoppailtiin Primarkissa monta tuntia. Meikäläisen shoppailukestävyys meinasi olla pahemmankin kerran koetuksella, mutta vaatekaupasta selvittiin kuitenkin pois hyvällä mielellä, muutamalla kassilla ja yllättävästi ilman hermoromahduksia. Shoppailurupeaman jälkeen nautittiin kattoterassilla oluet täysin ansaitusti.

Oluiden jälkeen heitettiin ostokset hotellille, ja sitten pitikin jo kiiruhtaa Leijonakuningas-musikaaliin. Mammat ihan tosissaan juoksi teatterille asti. Juntit juoksee, tapasi maailman paras opettaja aina sanoa (jos Mikko satut lukemaan tätä niin kyllä, sinusta puhun!). Leijonakuninkaan jälkeen mentiin syömään pizzat johonkin ihanaan italialaiseen pieneen ravintolaan, ja jatkoja vietettiin hotellihuoneessa.

Mitäs muuta sitä tulikaan tehtyä? Ei oikeastaan mitään ja silti vaikka mitä. Eli sitä mukavinta reissaamista. Koska mitään sen suurempia vielä kertomatta olevia kokonaisuuksia reissusta en osaa kirjoittaa, kerron loppureissusta tyttöjen kanssa tyylikkäästi ranskalaisin viivoin ja kuvin.

Me muun muassa

-syötiin ja juotiin

-kuvattiin kuvaajia

-kuljettiin täysillä ja tyhjillä metroilla

-saatiin bussista parhaat paikat (edestä ylhäältä tietty), nautittiin matkasta ja otettiin selfieitä repeillen tuloksille

-podettiin siltakammoa ja kammoksuttiin ihmisjoukkoja (lähinnä allekirjoittanut)

-otettiin pakolliset puhelinkoppikuvat ja harmiteltiin jälkikäteen kun taustalla oleva Big Ben ei näy överiylivalotuksen vuoksi lainkaan

-fiilisteltiin katutaidetta

-yritettiin päästä tuoleista ylös kunnialla siinä onnistumatta

-ihailtiin ihanaa hodarikojua ympäröivää terassia

-pyöräiltiin ilman käsiä ja kadehdittiin katusoittajan taitoja

-otettiin selfieitä yläilmoissa

-poseerattiin muina naisina poliisien kanssa

-ja käytiin National History Museumissa tsekkaamassa IISO punapuu

Tälläisena näyttäytyi Lontoo äideille, tyttärille, siskoksille, serkuksille, tädeille, kummitädille, kummitytölle ja mitä kaikkea nimikkeitä näistä neljästä tytöstä nyt saakaan. Mulla oli kivaa, ja lähtisin uusiksi teidän kanssa reissuun koska vaan.

KIITOS!

(JEE ainakin koneella tätä postausta katsellessa kuvien asettelu ja rivivälit tyydyttävät pitkästä aikaa omaakin silmää! Katri the mestarikoodaaja on vihdoin tyytyväinen. Toivottavasti en tule pettymään kun tsekkaan mobiilinäkymän...
EDIT: Jouduin pettymään. Mobiilinäkymässä rivinvälit taas ihan sekaisin. Korjaan joskus, tai sitten en. KIROSANA.)