sunnuntai 12. lokakuuta 2014

KUINKA PITKÄ ONKAAN TIE, KUN JUNA MEITÄ VIE?

(Muttei laiva eikä elefantti)

Eli asiaa matkustamisesta Euroopassa.

Jos sua elämä ahdistaa, siitä ei masentua saa
Voithan ryhtyä pakkaamaan, vaihtaa maisemaa
Kummasti mielikin virkistyy,
kun rohkeasti matkaan käyt
Vaikka kukkaro ohenee, niin elonlaatu kohenee,
kun matkustaa
En minä kokoa tavaraa, maailma on niin avara
Paljon uutta nähdä saa, kun matkustaa
Tutustut uusiin ihmisiin, ja maihin ennen vieraisiin
Vaikka kukkaro ohenee, niin elonlaatu kohenee
kun matkustaa

(Matka maailman ympäri 80 päivässä, matkalla  Buffaloon aka "rekibiisi")


Reissu realisoitui, kun saatiin kesäkuun puolessa välissä varattua lennot. Lentoja katseltiin vähän sinne sun tänne, ja hintoja vertailtiin tarkasti. Saksa ei ollut alunperin reissusuunnitelmissa, mutta koska sinne löytyi halvat lennot ja se oli lähellä kohdemaita, päätettiin aloittaa reissu Münchenistä. Lento taisi löytyä Momondon kautta, en enää oikein muista. Tuossa Momondossa on todella hyvää se, että sieltä voi katsoa, minä päivänä on halvimmat lennot paikasta A paikkaan B. Koska lähtöpäivä ei ollut tärkeä (kunhan nyt työt oli ohi), valittiin sieltä tottakai ne halvimmat päivät. Liput Helsinki-Vantaalta Müncheniin kustansi meiltä kahdelta yhteensä 189 euroa. Juna Vaasasta Riihimäelle tuli opiskelija-alennuksineen kustantamaan 66 euroa.

Münchenin lentokentältä löydettiin pariskunta (tai siis oikeastaan ne löysi meidät), joka myi meille XXL-päivälippunsa kaupunkiin kymmenellä eurolla. XXL-lipulla pääsi liikkumaan sekä inner että outer districtillä, ja Münchenin lentokenttä sijaitsee sisävyöhykkeen ulkopuolella. Vyöhykartat löytyy selkeästi täältä.
Münchenin julkisilla liikkuminen oli meidän mielestämme aika halpaa; kolmen päivän partner-lippu (jolla voi liikkua jopa viisi aikuista ja kymmenen lasta) kustansi 26 euroa. Lipulla pystyi liikkumaan kaikilla julkisilla, mutta me käytettiin vain metroa. Dachau sijaitsi Münchenin laitamilla, joten sinne piti ostaa vyöhykelippu erikseen ja se kustansi kahdelta noin kymmenen euroa.
Muissa kohteissa me ei mitään julkisia kaupungin sisällä liikkumiseen tarvittukaan, vaan matkattiin aina kävellen.



Ensimmäinen virallinen reppureissumatka olikin junalla Münchenistä Innsbruckiin. Juna oli aivan täynnä ja me jouduttiin istumaan käytävällä. Ohikulkijat huitaisi meikäläisen naaman ikkunaan useammin kuin kerran; muutama kanssamatkustaja osui rinkalla ja yksi mahalla (jep :D). Matka kesti vain puolitoista tuntia, onneksi. Jos se olisi kestänyt kauemmin, ei olisi ehkä naurattanut niin paljoa. Noin lyhyestä matkasta hinta oli kyllä aika suolainen, 80 euroa. Näkymät oli kyllä matkallakin kohdillaan, vaikka kuvaaminen liikkuvasta junasta ei onnistunutkaan.


Matkaan lähteville sellainen vinkki, että alle 26-vuotiaat olisivat voineet ostaa alennuskortin, joka ainakin Itävallassa maksoi 20 euroa. Säästöä olisi luultavasti tullut, mutta oltiin tyhmiä eikä tätä ymmärretty kuin vasta Bad Gasteinissa, jossa kortin ostaminen olisi ollut jo turhaa.


Innsbruckista Bad Gasteiniin matkattiin myös junalla. Hinnasta nyt ei ole ihan täyttä muistikuvaa, mutta taisi olla siinä 70 euron paikkeilla. Junaa piti jossain vaihtaakin, mutten kuollaksenikaan muista missä! Matka Bad Gasteiniin meni huomattavasti väljemmissä tunnelmissa. Maisemiin tuli vuorien lisäksi mukaan järviä.
Saksan ja Itävallan junissa (ainakin ÖBB:llä) oli sellainen käytäntö, että jos paikan halusi varmasti, piti se erikseen ostaa. Ekalla matkalla tämä säästely toi siis meille käytäväpaikan. Jos penkin päällä olevassa muovitaskussa ei ollut varattu lappua, oli paikka vapaa. 
Matkalla Blediin me matkustettiin itseasiassa ihan vahingossa ilmeisesti ykkösluokassa, koska muualla ei ollut tilaa (ja me oltiin ainoat, joilla oli vaan pokkaa mennä sinne istumaan). Kokonainen vaunu koppeineen oli tyhjä, niin olisi tuntunut vähän typerältä jäädä silti käytävälle istumaan. Konnarikin vain hymyili meille ja sanoi että hyvä valinta... 


Reissun viimeinen junamatka tehtiin Bad Gasteinista Lesce Blediin. Bledissä on kaksi rautatieasemaa, Bled Jezero, joka sijaitsee kaupungissa ja Lesce Bled, joka sijaitsee kaupungin ulkopuolella. Lesce Blediin matkustaminen tuli paljon järkevämmäksi, koska muuten olisimme joutuneet odottamaan Jesenicessä kolme tuntia. Rautatieaseman perusteella se on paikka, missä sitä kolmea tuntia ei halua viettää. Lesce Blediin pääsi lisäksi myös vähän halvemmalla. Liput Blediin maksoi yhteensä 60 euroa ja bussilippu rautatieasemalta Bledin bussiasemalle kahdelta 2,60 euroa. Bussimatka Bledin keskustaan kesti maksimissaan 20 minuuttia, joten monesta kilometrista ei ole kyse. Suosittelen siis Lesce Blediä lämpimästi.


Bledistä Ljubljanaan matkustaminen oli bussilla halpaa kuin saippua, seitsemän euroa per naama. Sloveniassa bussilla matkustettaessa rinkat maksoivat erikseen ja hintaa per rinkka oli 1,30 euroa. Tämän pikkusumman olisi voinut välttää siten, että lipun olisi ostanut suoraan bussikuskilta. Itse ostimme liput bussiasemalta, ja tuo rinkkamaksu tuleekin ehkä siis enemmän siitä palvelusta. Ljubljanasta köpöteltiin bussilla Koperiin, ja hinnaksi tuli 26 euroa kahdelta henkilöltä ja kahdelta rinkalta. Bussimatka Bledistä Koperiin kesti vaihdon kanssa suunnilleen viisi tuntia. Sloveniassa tiet oli ihan järkyttävän kuoppaisia, että jos on vähänkään matkapahoivointia veressä - ota lääkkeet.


Ja sitten se surullisen kuuluisa matka Koperista Iciciin... :D Jepjep, junalla tai bussilla ei päästy, joten taksilla huristeltiin menemään. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai miten se oli. Taksihurjastelu maksoi 90 euroa, mutta kun muita vaihtoehtoja ei kertakaikkiaan ollut. Tai oli, mutta ne olisivat tulleet suunnilleen samanhintaiseksi säätöineen. Joten 90 euroa meni mukavalle taksikuskille. Vakuutus ei tätä reissua korvannut, sillä mitään vahinkoa ei päässyt tapahtumaan, kun lippuja ei oltu ostettu Kroatian junaan etukäteen...

Icicistä hypättiin ensin paikallisbussiin, joka vei meidät Rijekaan. Hinta taisi olla noin 40 kunaa, eli viitisen euroa, kahdelta. Jos jossain, niin siinä matkassa oli kyllä fiilistä! Bussi oli täpötäynnä, lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella, ja selässä oli rinkat. Matkaa Rijekaan oli semmoiset parikymmentä kilometriä, ja täytyy sanoa että paljoa enempää en olisi jaksanut! Bussi ajoi kovaa mutkikkailla ja kuoppaisilla teille, teki äkkijarrutuksia ja kädet lipsuivat hiestä märkinä pois kaiteelta. Silti vaan nauratti. Huikkasinkin Atelle jossain välissä, että saispa nyt selfien; hiki ei pisaroinut vaan virtasi, ja ihmiset olivat liimautuneet yhteen pienessä tilassa. Kun olimme perillä Rijekassa, oli vaatteet ihan märkiä ja rinkasta jouduttiin kaivamaan Aten paita hikipyyhkeeksi. 

Oltiin etukäteen katsottu, että Rijekasta Zadariin bussimatka maksaa kahdelta noin 400 kunaa, eli 50+ euroa, mutta saatiin ilmeisesti joku säälialennus, sillä matka maksoikin kuittiin merkittyjen alennuksien kanssa noin 40 euroa. 
Matka Zadariin kesti noin viisi tuntia. Kroatiassa tiet olivatkin jo paljon paremmassa kunnossa verrattuna Sloveniaan. Bussimatkojen lempipuuhaa oli maisemien ihailu, nukkuminen ja selfieiden ottaminen...


Voi jumalauta. Viimeinen matka Zadarista Dubrovnikiin oli kyllä aika koettelemus. Bussin vessa ei toiminut, Splitissä oli ylimääräinen bussinvaihto (ja siis bussista toiseen piti juosta), ensimmäinen vessatauko oli noin kuuden tunnin busseilun jälkeen, bussi oli kaksi tuntia myöhässä ja mitä vielä... Perillä piti olla puoli kahdeksalta, mutta Dubrovnikiin saavuttiin lähempänä yhtätoista. Kahdeksan tunnin matkustamisen (ja edelleen vain sen yhden tauon) jälkeen alkoi olla luovutus lähellä. Teillä ei ollut katovaloja ja taivas välkkyi valkoisena ukkosesta minuutin välein. Tie oli mutkitteleva, kapea, ja sitä ympäröi toisella puolella kallio vuorelle ja toisella puolella oli vain tiputus mereen. Täytyy sanoa, että pelotti. Bosnian rajalla bussista otettiin vielä kaksi matkustajaa tarkastukseen, ja se kestikin sitten taas tovin. Rajan jälkeen pari jannua (joista toinen oli ihan kuin Jari Sillanpää! <3) rupesi juomaan konjakkia, ja pullo olikin jo loppu kun vartin päästä pysähdyttiin Bosniaan olutostoksille. Pysähdyksen jälkeen tunnelma bussissa parani, ja jännitys loppui. Viimeiset pari tuntia menikin sitten tosi kivasti ihanien ihmisten juttuja kuunnellen ja kylmää kaljaa juoden. Ainiin se hinta. Zadarista Dubrovnikiin matka taisi maksaa suunnilleen 350 kunaa eli 45 euroa kahdelta. 

Dubrovnikin majatalon isäntä sanoi, että bussi lentokentälle maksaa 100 kunaa per naama ja taksi kahdelta 250 kunaa, eli noin 32 euroa. Me ajateltiin repästä, ja otettiin ihan taksi hermojen säästämiseksi. Sattuipas taas kiva taksikuski! Kertoi ummet ja lammet itsestään ja Dubrovnikista, kiusasi jotakin liftaajaa ja kertoi että tulvan sattuessa autolla pääsee hyvin liikkumaan peruuttamalla. Saatiin myös kuulla mitä hienoin elämänviisaus: "Toisen henkilön tuntee täysin silloin, kun on syönyt yhdessä sata kiloa suolaa yhdeltä istumalta. Tiedättekö, se on mahdotonta." Herra taksikuski opetti meille kroatiaa vielä ihan lopuksi, vidimo se, nähdään taas. Toi jannu kyllä kruunasi vielä koko matkan.

Alusta asti oli aika selvää se, että Dubrovnik olisi meidän viimeinen paikka ja sieltä lennettäisiin takaisin kotia. Haluttiin myös tulla lentäen suoraan Vaasaan, sillä reissun jälkeen on yleensä niin puhki ettei junailu kauheasti innosta. 
Kymmenien vertailujen jälkeen tultiin tulokseen, että kotiin kannattaa lentää Tukholman kautta. Jos me oltaisiin lennetty Helsinkiin ja sieltä Vaasaan, olisi lennolle tullut hintaa lisää noin 100 euroa per silmäpari, ja se on jo tosi paljon meidän budjetille. Päädyimme siis lentämään Dubrovnikista Tukholmaan (kahdelta 250 euroa), odottamaan Tukholmassa kahdeksan tuntia, ja lentää sitten sieltä takaisin kotiin Vaasaan (kahdelta 88 euroa, eli melkein saman verran kuin junalla Riihimäelle!?). Lento Dubrovnikista Tukholmaan oli lentopelosta kärsivälle aivan liian kuoppainen, mutta matka Vaasaan oli kiva. Ja koneessa sai ilmaista kahvia. 
Arlandan lentokenttä oli muuten aika huippu! Oli penkkejä ja pöytiä pistokkeilla ja usb-latureilla ja ilmainen wifi (joka ei kyllä tainnut olla ilmainen kuin pari tuntia). Kahdeksan tuntia menikin suhteellisen nopeaa; väsyneenä, kaikkensa antaneena ja onnellisena täydellisestä reissusta ja pian koittavasta kotiinpaluusta.



Matkustukseen rahaa kului siis kahdelta:

Juna Vaasa-Riihimäki:                           66 euroa
Lennot Helsinki-Oslo-München:           189 euroa
Liikkuminen Münchenissä:                    46 euroa
Juna München-Innsbruck:                      80 euroa
Juna Innsbruck-Bad Gastein:                 70 euroa
Juna Bad Gastein-Lesce Bled:               60 euroa
Bussi Lesce Bled-Bledin keskusta :       2,60 euroa
Bussi Bled-Ljubljana:                            16,60 euroa
Bussi Ljubljana-Koper:                          26 euroa
TAKSI Koper-Icici:                               90 euroa
Bussi Icici-Rijeka:                                  5 euroa
Bussi Rijeka-Zadar:                               40 euroa
Bussi Zadar-Dubrovnik:                        45 euroa
Taksi lentokentälle:                                35 euroa
Lennot Dubrovnik-Tukholma-Vaasa:    338 euroa

Eli yhteensä                                            1109,20 euroa, 

ja tähän summaan siis kuuluu jokikinen reissun matka, johon on tullut yhtäkään ropoa käytettyä. Toi summa jotenkin yllätti kyllä suuruudellaan. Toisaalta tulihan sitä kyllä monta maata nähtyä ja monta kilometriä matkattua. Ja muistot on joka sentin arvoisia. Jok'ikisen. (Ja jos me oltais otettu reilipassit, olis meiltä mennyt yhteensä rahaa 1110 euroa, ja tällä summalla olisi voinut käyttää vain junia, ei busseja, ei lentoja eikä taksia. Rahaa siis säästyi kun ei sitä otettu.)                         

Ajattelin tehdä tällaisen samanlaisen jutun vielä meidän majapaikoistakin. Lähiviikkoina ei oo ollut hirveesti energiaa kirjoitella, kun oon ollut kipeenä ja muutenkin aika poikki arjen alkamisesta. Toivottavasti saisin enemmän aikaiseksi ens viikolla! Mukavaa sunnuntaita (ja Topin synttäriä)! 


2 kommenttia:

  1. Googlasin muuten tuon termin "rekibiisi" ja löysin tämän blogin lisäksi yhden väsyneen lanssikuskin blogin. Uppoutuessani sitäkin selaamaan tulin siihen tulokseen, että vaikka ambulanssihommat ihan ok hommia ovatkin niin onneksi en joudu niitä tekemään kuin enintään pari kertaa viikossa.

    VastaaPoista